Se oli suruviesti.

Kuvittele eteesi maailman kaunein paratiisisaari. Valkoista hiekkaa, huojuvat palmut, lämmin ilma ja turkoosi merivesi.

Näissä maisemissa yrittäjä Martta Tervonen oli äitinsä kanssa loppuvuodesta 2017.

Pienessä bungalowissa oli kaksi huonetta, molemmille omansa. Eräänä aamuyönä Tervonen havahtui hereille. Hän vilkaisi puhelintaan tarkistaakseen kellonajan.

Samalla hän huomasi saapuneen viestin.

Tervosen ystävä oli tehnyt itsemurhan.

Nyt, kaksi vuotta ystävän kuoleman jälkeen, se on helppo nähdä: tuo yö oli yksi Tervosen elämän taitekohdista.

Mutta jo sitä ennen Tervosen oma elämä oli alkanut luisua suuntaan, jota hän ei ollut osannut odottaa.

Liekki, joka polttaa loppuun

Martta Tervonen on 30-vuotias oululainen yrittäjä.

Häntä työllistävät tällä hetkellä oma vaatebrändi sekä kirjoittajakoulutusta tarjoava yritys.

Kun Tervonen kertoo elämästään, kuuntelijaa hengästyttää.

Lukiosta suoraan oikeustieteelliseen. Maisterin paperit kasaan neljässä vuodessa. 22-vuotiaana töitä yliopisto-opettajana. Lakimiehen töitä. Journalistiikan opiskelua. Viestintäpäällikön pesti. Oma yritys, jossa kaikki tehtiin alusta asti itse. Parin kirjan kirjoittamista. Reppureissaamista ympäri maailman.

Ja tässä nyt vain osa asioista kahdentoista viime vuoden ajalta.

Varsinkin vuonna 2015 perustettu oma yritys sai Tervosen vaihtamaan vaihteen suuremmalle.

Hän kuvailee unelmien olleen suuria ja vauhtisokeuden iskeneen.

– Minussa palaa todella vahvana liekki asioiden tekemiseen. Kun sillä liekillä tekee paljon, se polttaa loppuun, hän toteaa.

Keväällä 2018 Tervonen sai diagnoosin: uupumus ja masennus.

Joka neljäs uupuu työssään

Masennusta ja uupumusta on ollut hankala niellä – jopa niin vaikea, että välillä ne unohtuvat. On helpompi epäillä vaikkapa D-vitamiinin puutosta.

Kuten viime keväänä, kun Tervonen saapui kotiinsa työpäivän päätteeksi.

Hän rojahti ulkovaatteet päällä sohvalle ja makasi paikallaan kolme tuntia. Ihmetytti, miksi olo oli niin vetämätön. Aivan puhki.

Raudanpuute. Ferritiinitasot. D-vitamiini. Tervonen googlaili mahdollisia syitä erikoiselle ololleen.

Kunnes muisti: olen uupunut ja masentunut. Diagnoosin saamisesta oli aikaa noin vuosi.

Mutta ei Tervonen missään nimessä ole asiansa kanssa yksin.

Noin joka neljännellä työssäkäyvällä suomalaisella on työuupumuksen merkkejä, selviää THL:n vuonna 2011 julkaisemasta tutkimuksesta. Vakavaa, vähintään viikoittain oireita aiheuttavaa työperäistä uupumusta sairastaa kahdesta kolmeen prosenttia suomalaisista.

Kesällä uutisoitiin, että mielenterveyshäiriöt nousivat Suomessa viime vuonna ensimmäistä kertaa yleisimmäksi syyksi sairauspäivärahan saamiselle.

Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan vuosittain 7,4 prosenttia aikuisista käy läpi masennuksen, joka täyttää sairauden diagnostiset kriteerit. Lievemmistä masennusoireista kärsii jopa 10–20 prosenttia suomalaisista.

Julkisuudessa on pohdittu, että varsinkin nuorten mielenterveyshäiriöistä ja työuupumuksesta on tullut vaarallisen normaalia. Mielenterveysongelmat ovat myös kansainvälinen huolenaihe.

Martta Tervonen toteaa, että hänen tapauksessaan avun hakemista ja saamista hidasti sairastumiseen liittyvä häpeän tunne.

Kesti pitkään ennen kuin hän suostui myöntämään itselleen, että tarvitsi apua.

Pukeutumalla stigmaa vastaan

Tervonen joutuu vieläkin hakemaan sanoja kertoessaan, miksi oli niin vaikea myöntää, että on avuntarpeessa.

– Häpeään liittyi ajatus heikkoudesta: että olen huono. Miksi en kestä tätä elämää, kun kaikki muut näyttävät selviytyvän ihan ok.

Varsinkin läheisille asiasta kertominen oli hankalaa.

– Eihän minulle voi tulla uupumusta tai masennusta, koska olen niin hirveän positiivinen ja pärjäävä. En ollut tottunut puhumaan asioista, sillä en halunnut huolestuttaa muita.

Ajatukset häpeästä ja puhumisen vaikeudesta vaivasivat Tervosta hänen ollessaan pitkällä sairauslomalla.

Mielessä oli myös ystävän tekemä itsemurha. Olisiko masentuneelle ystävälle voinut sanoa jotain enemmän, jotta tämä ei olisi kokenut olevansa yksin?

Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan vuonna 2017 Suomessa oman henkensä riisti 824 ihmistä. Miten ystävä olisi voinut saada ajoissa oikeanlaista apua? Miten mielen sairauksiin liittyviä tabuja saataisiin vähemmäksi?

Lopulta toimintaan tottuneen naisen pohdinnoista alkoi muodostua idea.

Syntyi yhden naisen yritys: keväällä 2019 perustettu Depressio &co -niminen vaatebrändi, jolla Tervonen haluaa tehdä masennuksen näkyväksi ja vähentää mielenterveyshäiriöihin liittyviä tabuja. Rohkaista ihmisiä puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä.

– Haluan viestiä, että et ole yksin eikä tarvitse hävetä. Mielenterveyteen liittyvistä asioista saa puhua, ja puhuminen oikeasti myös auttaa. Koskaan ei ole niin epätoivoista tilannetta, etteikö siitä selviäisi.

Joku voisi todeta ilkeämielisesti, että yrittäjänä Tervonen haistoi bisneksen.

– Ei se ollut niin, että kun uuvuin, niin pistetäänpä tällainen uusi juttu pystyyn. Ei minulla ollut masennuksen kanssa kiinnostusta tehdä mitään. Elämänhalukin oli aika vähissä.

Tervonen sanoo, että yrityksen kaikki tuotto ohjataan kulujen jälkeen itsemurhien ehkäisytyöhön. Yrityksen mainonnassa ovat olleet mukana esimerkiksi rap-artisti Pyhimys ja kokki Henri Alén.

Toistaiseksi yrityksellä on ollut kuluja enemmän kuin tuloja.

– Henkisesti olen kuitenkin saanut enemmän, Tervonen sanoo.

Mielenterveys mukaan kahvipöytäkeskusteluihin

Tervonen on joutunut opettelemaan uusia tapoja elää elämäänsä. Tavoitteiden, suorittamisen ja kunnianhimon määrää on pitänyt tarkastella kriittisesti.

Itse asiassa Tervonen ei olisi saanut suostua tähän haastatteluun. Ainakaan heti, kuten hän teki.

Terapeutin kanssa on sovittu, että asioista helposti innostuva Tervonen ottaa tarvittaessa tuumaustauon, nukkuu vaikka yön yli ennen päätöstä.

– Opettelen sitä, etten ajattele tulevaisuutta suoritteiden kautta, vaan enemmän sen kautta, mitkä asiat koen tärkeäksi.

Vaatemerkkinsä Tervonen toivoo menestyvän. Ei siksi, että olisi itse saavuttanut jotain, vaan koska toivoo sillä olevan positiivinen vaikutus jonkun toisen elämään.

Hän kertoo eräältä opettajalta saamastaan palautteesta. Opettaja oli kertonut, että aina pukeutuessaan Tervosen suunnittelemaan paitaan, joku kysyy vaatteessa olevasta logosta. Näin mielenterveys ja siihen liittyvät sairaudet tulevat osaksi normaalia kahvipöytäkeskustelua.

– Haluan luoda jotain, mikä jättää jäljen tähän maailmaan. Siitä huolimatta, saanko itse siitä krediittiä.

Aika kunnianhimoista tämäkin.

Viron opetusministeriö valmistelee varhaiskasvatukseen uutta opetussuunnitelmaa, jossa perheiden monikielisyys nähdään ongelmana lapsen kielen kehitykselle. Suunnitelma on pöyristyttänyt opetusalan ammattilaisia Virossa.

Opetussuunnitelman työversio korostaa viron kielen ja virolaisuuden merkitystä päiväkodeissa. Lasten pitäisi opetussuunnitelman mukaan kuulla huoliteltua viron kieltä myös vapaa-ajallaan. Suunnitelma painottaa tyttöjen ja poikien välisiä eroja ja opettajien ohjaamia leikkejä.

Suomessa monikielisyyteen ja eri kulttuureihin suhtaudutaan toisin. Opetushallituksen laatimien varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden mukaan lasten vaihtelevat kieli- ja kulttuuritaustat rikastuttavat yhteisöä.

Monista kielistä on hyötyä

Monissa Helsingin päiväkodeissa monikielisyys on arkea. Esimerkiksi Kannelmäen Pelimannin ja Meri-Rastilan päiväkodeissa noin 60 prosentilla lapsista on erilainen kieli- ja kulttuuritausta.

Pelimannin päiväkodin johtaja Soile Oleanderin mukaan monikulttuurisesta ympäristöstä on lapsille hyötyä, koska maailma on muuttumassa yhä moninaisemmaksi.

– On hyvä oppia elämään monikielisessä ympäristöstä jo pienestä pitäen. Se on etuoikeus, Oleander sanoo.

Monikulttuurisissa päiväkodeissa lapset tutustuvat toistensa kotitaustoihin. Esimerkiksi Meri-Rastilan päiväkodissa kaikki lapset viettävät itsenäisyyspäivää, joulua ja pääsiäistä mutta myös muiden kulttuurien juhlia.

Äidinkieli ja suomi eivät ole ristiriidassa

Osa lapsista puhuu päiväkotiin tullessaan hyvin suomea tai muita kotimaisia kieliä, osa ei juuri lainkaan. Suomen kieltä opetetaan Pelimannin ja Meri-Rastilan päiväkodeissa kuvakorttien, laulujen ja tarinoiden avulla.

– Panostus suomen kieleen on tosi tärkeää, jotta lapset pärjäävät koulussa, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Sari Ertama Meri-Rastilan päiväkodista.

Suomessa ei ajatella, että oman äidinkielen puhuminen ja suomen oppiminen olisivat ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi Meri-Rastilan päiväkodissa lapset voivat puhua omaa kieltään vapaissa leikeissä, ja heille opetetaan esimerkiksi tervehdyksiä toistensa kielillä.

– Opetuksessa ryhmät jaetaan niin, että samaa kieltä puhuvat ovat eri ryhmissä, varhaiskasvatuksen Ertama sanoo.

Pelimannin päiväkodin Oleanderin mukaan osa vieraskielisistä vanhemmista ajattelee, että lapsille pitäisi puhua myös kotona suomea, vaikka kielitaito olisi heikkoa. Heitä kuitenkin kannustetaan käyttämään omaa äidinkieltä kotona. Äidinkieli turvaa yhteyden omaan kulttuuriin ja lähimmäisiin.

– Äidinkieli on kaikki kaikessa. On oltava yksi vahva kieli, johon muiden kielten oppiminen pohjaa, Oleander sanoo.

Lue myös:

Tytöillä ja pojilla on erilaiset aivolohkot ja roolileikit ovat vaarallisia – Esitys uudeksi opetussuunnitelmaksi suututti koulutusalan ammattilaiset Virossa

80-luvun Urheiluruudun tiukkakomppinen jumputus on monelle se kaikkein tunnistettavin tunnusmusiikki. Sittemmin tunnus on vaihtunut jo useaan otteeseen. Muusikko Heikki "Hector" Harma muisteli Puoli seitsemän -ohjelmassa, miten kappale valikoitui tunnussävelmäksi.

– Olin silloin Ylellä tv:n puolella duunissa ja urheilutoimituksesta selostaja Pentti Salmi soitti ja kyseli, voisinko etsiä heille jostain jonkun instrumentaalikappaleen, joka sopisi Urheiluruutuun, kun heillä ei ollut toimituksen budjetissa fyrkkaa tilata sävellystyötä.

Vastikään oli ilmestynyt Leevi and The Leavingsien uusi albumi Suuteleminen kielletty.

– Kuuntelin sitä läpi, ja yhtäkkiä tajusin, että siinähän on disco-instrumentaalikappale Tuhannen markan seteli. Soitin Penalle, että tule hakemaan, se on tämä, Hector kertoo.

– Siitä Gösta (Sundqvist) sai aika hyvät fyrkat, se soi monta vuotta Urheiluruudussa, Hector jatkaa.

Kuuntele Urheiluruudun tunnusmusiikkeja eri vuosilta

Mestarit-kokoonpano sai alkunsa Vuokatin Katinkullassa

Hector muisteli Puoli seitsemän -ohjelmassa myös 20 vuoden takaista Mestarit-kiertuetta, jossa esiintyivät hänen lisäksi Pave Maijanen, Pepe Willberg ja Kirka. Kiertue huipentui Olympiastadionille 5. elokuuta vuonna 1999.

Mestarit-kokoonpano syntyi erinäisten Vuokatin Katinkullassa järjestettyjen Back to The Sixties -keikkojen jälkeen.

–Me vedettiin siellä melkein niin kuin folk-triona. Kiril soitti haitaria, Pave bassoa ja minä skebaa. Tehtiin siellä monta keikkaa ja todettiin, että tämähän on aika nastaa.

Vuokatin keikkoja hoidellut Antero "Ande" Päiväläinen keksi viedä ideaa pidemmälle.

– Hän sitten sanoi, että teitä täytyy kyllä olla neljä, koska Beatlesejakin on neljä.

Sitten otettiin yhteys Pepe Willbergiin ja Mestarit-kokoonpanon ensimmäinen keikka nähtiin Hartwall-areenan avajaisissa.

– Ja siitä se sitten räjähti, Hector kuittaa.

Mestareiden suosiota kuvastaa myös hyvin se, että kun miehet olivat vieraana television Bumtsibum -ohjelmassa, katsojia lähetyksellä oli 1,7 miljoonaa.

Bumtsibumista jäi myös elämään hokema, johon Hector törmäsi sittemmin vähän kaikkialla.

Katso koko Hectorin haastattelu:

Berliinin muuri kaatui kohta päivälleen 30 vuotta sitten ja Saksa yhdistyi. Nyt Saksassa piirretään taas uusia poliittisia jakolinjoja.

Eilen sunnuntaina aiemmin Itä-Saksaan eli DDR:n kuulunut pienehkö Thüringen äänesti osavaltiovaaleissa. Voittajaksi nousi laitavasemmistoa edustava Die Linke 31 prosentin kannatuksella.

Osin äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) oli toiseksi suurin 23,4 prosentin kannatuksella. Se kaksinkertaisti kannatuksensa verrattuna vuoden 2014 vaaleihin. Alle 60-vuotiaiden äänestäjien parissa AfD oli suosituin. Die Linken veikin voittoon yli 60-vuotiaiden äänet.

Politiikan tekeminen on Saksassa vaali vaalilta vaikeampaa

Poliittinen keskusta, vanhat kansanpuolueet kristillisdemokraattinen CDU ja sosiaalidemokraattinen SPD hävisivät. Osavaltion hallituksen muodostaminen on vaikeaa, sillä perinteisiä koalitiohallituksia ei tällä tuloksella saada muodostettua.

Politiikan tekeminen on Saksassa vaali vaalilta vaikeampaa, mikä heijastuu koko liittovaltion politiikkaan.

Thüringenin kohdalla ei kuitenkaan voi puhua kahden ääripään voitosta. Die Linkeä johtaa Thüringenissä yli puoluerajat arvostusta keräävä pragmaattinen Bodo Ramelow, joka on koko osavaltion pääministeri.

AfD on sen sijaan Thüringenissä selvästi muun maan AfD:tä äärioikeistolaisempi.

AfD:n kärkiehdokkaana osavaltiovaaleissa oli Björn Höcke, joka on yksi Saksan ristiriitaisimmista poliitikoista. Hän on AfD:n radikaalisiiven Der Flügelin johtohahmo. Der Flügel on äärioikeistolaisen politiikan vuoksi Saksan kotimaantiedustelun eli Verfassungschutzin tarkkailussa.

Höckeä on arvosteltu häntä ympäröivästä henkilökultista, fasistisen kielenkäytön viljelemisestä ja Saksan natsiajan historian vähättelystä. Entinen historianopettaja Höcke on muun muassa paheksunut holokaustin muistomerkin pystyttämistä Berliinin paraatipaikalle.

Aina hänen omatkaan puoluetoverit eivät erota Höcken kirjoituksia Hitlerin kirjoituksista. Aiemmin syksyllä saksalaiskanava ZDF pyysi AfD:n poliitikoita tunnistamaan, ovatko tietyt siteeraukset Hitleriä vai Höckeä. Tehtävä osoittautui vaikeaksi.

Vertailun seurauksena Höcke keskeytti haastattelun ja uhkaili toimittajaa seurauksilla

– Ehkä olen jokin päivä kiinnostava poliittinen henkilö tässä maassa, kuka tietää, Höcke sanoi ja lähti haastattelusta.

Süddeutsche Zeitungin haastattelema äärioikeistotutkija Matthias Quent kuvaa Höckeä sanalla Prä-Faschist eli esifasisti. Nimityksen voi selventää vaikka fasismin polunraivaajaksi.

– He olivat ihmisiä, jotka avasivat tien kansallissosialismille, puhuivat turmiosta ja tuhosivat luottamuksen liberaalia demokratiaa kohtaan. Aivan kuten Höcke ja hänen puolueensa.

Tästä arviosta voi olla montaa mieltä, mutta Thüringenissä äänestäjille oli päivänselvää, että kärkiehdokas Höcke edustaa puolueen oikeaa äärilaitaa. Se ei kuitenkaan tee kaikista thüringeniläisistä AfD:n äänestäjistä radikaaliäärioikeistoa.

Puolue kerää kannatusta erityisesti niiltä, jotka kokevat jääneensä jalkoihin nyky-Saksassa muurin murtumisen jälkeen. AfD lupaa nimittäin Saksan nykydemokratian “korjaamista” ja puolueen nimen mukaisesta vaihtoehtoa Angela Merkelin Saksalle.

Aiemmin Itä-Saksaan kuuluneissa osavaltioissa on vielä 30 vuotta muurin murtumisen jälkeen paljon tunnetta toisen luokan kansalaisuudesta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.

Kyselyn mukaan AfD:n äänestäjät kokivat toisen luokan kansalaisuutta muita enemmän. He myös kokivat muiden puolueiden kannattajia enemmän, ettei asioista saa puhua vapaasti, ja että DDR:n aikana valtio teki enemmän kansalaisten eteen kuin nyky-Saksan.

Syyskuussa niin ikään DDR:n kuuluneissa Brandenburgin ja Saksin osavaltioissa AfD sai myös noin neljänneksen äänistä samoista syistä. Ehkä tulos olisi ilman Höckeä ollut Thüringenissä vielä parempi. Ei ole täysin selvää, onko hän puolueen nousun moottori vai jarru.

Alun perin professorien perustamasta talouskritiikkipuolueesta on tulossa aiempaa äärioikeistolaisempi.

AfD-puolueen johtohahmo Alexander Gauland sanoi vaalien jälkeen, että Höcke edustaa puolueen “keskustaa” poliittisesti.

Arvio kertoo kristallinkirkkaasti ainakin sen, miten AfD on puolueena muuttunut. Alun perin professorien perustamasta talouskritiikkipuolueesta on tulossa aiempaa äärioikeistolaisempi ja vaalitulos vahvistanee entisestään Höcken hengenheimolaisten asemaa puolueen sisällä.

Imatran kolmoismurhan uhrien täysi-ikäiset lapset jäävät ilman korvausta elatuksen menetyksestä.

Korkein oikeus katsoi, että kukaan korvausta vaatineista lapsista ei ollut ollut ampumisvälikohtauksessa surmansa saaneen vanhempansa elatuksen varassa.

Kolme surmansa saaneiden naisten täysi-ikäistä lasta vaati ampujalta elatuksen menetyksen perusteella korvausta 250 euroa kuukaudessa korkoineen viiden vuoden ajalta.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus olivat jo aiemmin hylänneet heidän vaatimuksensa. Korkeimman oikeuden päätöksestä kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Kaksi henkirikoksen uhrina surmansa saaneista oli tukenut taloudellisesti omia täysi-ikäisiä lapsiaan. Korkeimman oikeuden mukaan tuki oli kiistatonta, mutta täysi-ikäiset lapset eivät olleet vanhempiensa tuen varassa.

Nuori mies ampui joulukuussa 2016 lähietäisyydeltä kolme naista ravintola Vuoksenvahdin edustalla Imatralla. Uhrit olivat Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaksi paikallista toimittajaa.

Käräjäoikeuden mukaan mies syyllistyi kolmeen murhaan. Hänet todettiin syyntakeettomaksi ja passitettiin pakkohoitoon.

Telian suomalaiset puhelinliittymät ovat lakanneet toimimasta ulkomailla. Vika koskee ainakin mobiilidataa sekä puheluita ja tekstiviestejä ulkomailta Suomeen ja Suomesta ulkomaille, kertoo Telia.

Ongelma koskee Telian mukaan jopa kymmeniätuhansia asiakkaita.

Telian tiedossa ei toistaiseksi ollut, voiko suomalaisilla Telian liittymillä soittaa ulkomaan sisäisiä puheluita tai ulkomaiden välisiä puheluita, eli esimerkiksi puhelua Ranskassa ranskalaiseen numeroon tai puhelua Ranskasta Saksaan.

Vika alkoi kello 16:n aikaan, ja sen korjaaminen kestää arviolta puolille öin, aiemmin arvioitiin, että korjaaminen voi kestää aamuyöhön. Kyseessä on Telian mukaan kaksi erillistä vikaa, jotka ovat sattuneet samaan aikaan, kertoi Timo Saxén Telian viestinnästä illalla STT:lle.

Ensinnäkin on vika kansainvälisen liikenteen ohjaamiseen liittyvässä laitteessa Ruotsissa ja toisekseen kaapelivaurio Suomessa.

Valkjärven kylässä Nurmijärven Perttulassa herättiin maanantaiaamuna suureen järkytykseen. Viikonloppuna paloi ensin koulu Lepsämässä ja nyt liekeissä oli kylän oma koulu.

– Aamulla pyöräytin facebookia pikaisesti ja huomasin uutisen, että koulu palaa. En uskonut millään vaan ajoin tähän paikan päälle ja tulin katsomaan, mikä on tilanne, kertoi Valkjärven koulun vanhempainkerhon aktiivi Marko Tähtikumpu savuavien raunioiden viereltä.

– Eihän tällaista voi ymmärtää, että kuka on niin paha. Miten se on mahdollista edes? Hän jatkaa.

Tuhoja saapui aamupäivän aikana ihmettelemään suuri joukko nykyisiä ja entisiä kyläläisiä. Monessa perheessä lähes 100-vuotiasta koulua on käyty useassa sukupolvessa.

– Tuntuu tosi pahalta, ei vain voi ymmärtää, miten tällaista voi sattua, totesi Christa Kaltiokumpu yhdessä tyttärensä Kiia Kaltiokummun kanssa.

"Kyläläisten henki ja elämä"

Koulu on ollut hiljenevän Valkjärven kylän keskus ja moni suri palon vaikutusta yhteisöllisyyteen.

– Kyllä se niin rakas on, että kun sen kuuli, niin itku pääsi. Tämä on ollut kaikille kyläläisille iso juttu eikä vähiten siksi, että me aikoinamme taistelimme tämän koulun säilyttämiseksi ja tämä oli asia joka yhdisti kyläläiset, nuoret ja vanhat, kertoi niin ikään paikalle tullut Jukka Salmi.

Hänen kaikki viisi lastaan ovat käyneet koulun.

– Täällä on 5-vuotiaasta 70-vuotiaaksi pelattu pesäpalloa pihalla. Kylällä tavallaan ei ole ollut mitään muuta jäljellä kuin tämä koulu ja se on ollut äärimmäisen tärkeä kaikille.

Myös Kiia Kaltiokumpu puhuu entisestä opinahjostaan lämpimästi.

– Olihan se ihanaa, oli niin helppoa olla pienessä koulussa. Kun ei ole niin paljon ihmisiä ympärillä, niin ei koe itseään kiusatuksi. Sinua autetaan ja saat tukea.

Mikä on kyläkoulun kohtalo palon jälkeen?

Marko Tähtikummun poika aloitti koulun Valkjärvellä vasta tänä syksynä ja isän toive jatkosta onkin selvä.

– Me kaikki toivomme, että siihen tulee uusi koulu, se on ihan selvä asia.

– Suuri suru on siitä, että miten jatkossa, säilyykö kylällä ylipäänsä koulu. On vaikea ajatella, että kunta tässä taloustilanteessa rakentaisi uutta koulua, toteaa puolestaan Jukka Salmi.

– Siinä meni meidän Valkjärven keskus. Tässähän oli kaikkea ihanaa, toivottavasti edes tuo luistelukenttä laitettaisiin edelleen kuntoon, Christa Kaltiokumpu sanoo.

Kaikki toivovat myös, että palon sytyttäjä saataisiin mahdollisimman nopeasti kiinni, sillä he kantavat huolta kunnan muista kouluista ja rakennuksista.

Onko palojen takana sama tekijä?

Nurmijärven kunta on lisännyt vartiointia kiinteistöjensä ympärillä.

Lepsämän ja Valkjärven koulut sijaitsevat ilmateitse vajaan viiden kilometrin päässä toisistaan. Tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Markku Lylykankaan mukaan mahdollista on, että palojen takana on sama tekijä.

– On syytä epäillä, että kohteet on sytytetty tahallisesti tuleen. Yhtäläisyyksiä siis on, että molemmat on tahallaan sytytetty ja ne ovat puurakenteisia rakennuksia. Onko mahdollisesti sama tekijä? Ei voi poissulkea sitä mahdollisuutta, Lylykangas toteaa.

Porin prikaatin jääkärikomppaniassa Säkylässä viime vuonna palvellut varusmiesjohtaja on saanut sakkotuomion varusmiesaikana tekemistään rikoksista.

Vuonna 1998 syntynyt mies sai tuomion toiseen sotilaaseen kohdistuneesta lievästä pahoinpitelystä, useista esimiesaseman väärinkäyttämisistä, palvelusrikoksesta ja lievästä palvelusrikoksesta.

Kuusi syytettä Satakunnan käräjäoikeus hylkäsi. Ne koskivat niskoittelua, pahoinpitelyä, lievää palvelusrikosta ja kahta toiseen sotilaaseen kohdistunutta lievää pahoinpitelyä. Lisäksi hylättiin yksi esimiesaseman väärinkäyttämistä koskenut syyte.

800 euroa sakkoja

Tuomioksi mies sai 40 päiväsakkoa eli hänen tuloillaan 800 euroa. Mies kiisti oikeudessa pääosan syytteistä mutta myönsi muutaman syytteen oikeaksi.

Oikeus totesi miehen muun muassa laittaneen yhden uhrinsa makaamaan lumiseen maahan ja potkaisseen tätä kypärään. Hän oli myös seisottanut aliupseerikoulun oppilaita asennossa ilman hyväksyttävää syytä ruokailun aikana. Hänen katsottiin tarkoituksella nöyryyttäneen alaisiaan.

Kantahenkilökunta ei puuttunut heti

Satakunnan käräjäoikeus kiinnittää huomiota siihen, että kokelaan esimiehet eli kantahenkilökunnan edustajat eivät ole puuttuneet miehen tekoihin välittömästi niiden sattuessa. Oikeuden mielestä on selvää, että teot on havaittu varuskunnassa.

Oikeus katsoo, että sakkorangaistus on miehelle riittävä myös siitä syystä, että teot ovat yksittäisinä lieviä vaikka niitä on lukumääräisesti paljon.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen vaan siitä voi valittaa.

Suomalaiset metsätilat ovat alkaneet kiihtyvällä vauhdilla siirtyä kotimaisten ja ulkomaisten rahastojen omistukseen. Niiden omistusosuus maan koko metsäalasta on vasta muutamia prosentteja, mutta yli puolet tämän vuoden metsätilakaupoista on mennyt institutionaalisille sijoittajille euroina mitattuna.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on huolestunut tilanteesta.

– Miten moneen asiaan se voi vaikuttaakaan, jos yhä useamman metsähehtaarin omistaa niin sanottu kasvoton sijoittaja. Haluaisimme tästä yhteiskunnallista keskustelua, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

MTK esittääkin metsävaltuuskunnan kokouksessaan keskiviikkona, että maan hallitus puuttuu tilanteeseen kohentamalla metsänomistajien verokohtelua.

Nyt rahastoja ja vastaavia kohdellaan MTK:n mukaan hellemmin, mikä hyödyttää niitä kilpailussa metsätilakaupoista. Niiden yhteisövero on 20 prosenttia, kun yksityiset metsänomistajat maksavat tuloistaan 30 tai 34 prosenttia pääomaveroa.

– Aiomme saattaa hallituksen tietoon kantamme siitä, että metsävähennystä olisi syytä nostaa nykyisestä 60 prosentista 90 prosenttiin, jotta yksityiset metsänomistajat pärjäisivät metsätilamarkkinassa paremmin kansainvälisiä sijoittajia vastaan, Tiirola tähdentää.

– MTK haluaa, että yksittäiset suomalaiset perheet pääsisivät taloudellisesti samalle viivalle metsätilamarkkinoilla, Tiirola sanoo.

Metsävähennys toimii niin, että metsätilan ostaja saa tilasta niin sanotun metsävähennyspohjan, jota voi käyttää tulevissa puunmyynneissä metsäverotusta pienentämään. Metsävähennyspohja on nyt 60 prosenttia metsän hankintamenosta (yleensä ostohinnasta).

Luontoväellä yhteinen huoli

Luontoväki ja MTK ovat yleensä napit vastakkain metsäasioissa, mutta ei tällä kertaa.

– Huoli on varmaan MTK:n kanssa yhteinen, mutta meidän huolet ovat vähän toisenlaisia. Meidän huoli on lähinnä se, että jos siellä on isot tuotto-odotukset, niin luvattu tuotto sijoittajille tehdään avohakkuilla ja muilla metsänhoitotoimilla, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.

– Esimerkiksi rahastojen eettisillä periaatteilla näihin voidaan tietysti vaikuttaa, mutta kokonaiskuva on meidän näkökulmasta huolestuttava, Hölttä toteaa.

Ymmärrystäkin rahastojen metsäkauppoja kohtaan löytyy.

– Jos minä jostain asiasta tässä maailmassa en ole huolissani, niin tästä kehityksestä, puuskahtaa rahoituksen professori ja Taaleri Oyj:n hallituksen jäsen Vesa Puttonen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

– Enemmänkin ajattelen niin, että tämä on pelkästään positiivista niin nykyisten kuin tulevien metsänomistajien kannalta. Nykyisillä metsänomistajilla on mahdollisuus myydä metsiään rahastoille ja tulevat metsänomistajat voivat ostaa rahasto-osuuksia, ei tarvitse ostaa suoraan metsää. Puunkäyttäjille eli metsäyhtiöille tämä on pelkästään hyvä uutinen, Puttonen sanoo.

Puttonen on ollut vuodesta 2013 lähtien Taaleri Oyj:n hallituksen jäsen, Taaleri on yksi suomalaisista metsärahastojen perustajista ja osuuksien myyjistä.

Yksityiset omistavat Suomen metsäalasta noin 60 prosenttia. Metsänomistajia on Suomessa noin 600 000.

Lisäys: Juttuun lisätty 28.10.19 klo 18 tieto Puttosen Taaleri Oyj:n hallituksen jäsenyydestä.

Mikkelin ydinkeskustassa olevassa kerrostalokolmiossa haisee rasvan käry. 29-vuotiaan Jaymar Yerron kämppis on kokkaillut yhteisessä keittiössä hetkeä aiemmin. Yerro ei juuri keittiöitä käytä. Ei, vaikka ruuanlaitto onkin hänen intohimonsa.

– Minua ei huvita kokata vain itselleni, syön mieluummin sipsejä.

Yerron työpaikka on asunnon vastapäisellä kadulla Frans & Michelle-ravintolassa. Hän on työskennellyt siellä kokkina toukokuun alusta saakka. Filippiiniläisellä Yerrolla on kokin työstä yli kymmenen vuoden kokemus.

Alunperin Yerrosta piti tulla insinööri. 15-vuotias Manilan miljoonakaupungin asukas oli jo ehtinyt aloittaa insinöörin tutkintoon tähtäävät koneenrakentamisen opinnot, kun tajusi tehneensä virhevalinnan.

Opiskelu oli tylsää. Luentojen kuunteleminen pitkästytti ja ajatus tietokoneen edessä työskentelystä joka päivä oli kammottava. Yerro alkoi pohtia, mistä hän voisi nauttia.

– Isoäitini on loistava kokki, niin kuin kaikkien isoäidit aina ovat. Hän tutustutti minut ruuanlaiton maailmaan.

Yerro aloitti hotelli- ja ravintola-alan johtamisen koulutusohjelman. Koulunkäynti ja kokkailu olivat silkkaa hauskanpitoa. Nyt Yerro ei osaa enää muuta tehdäkään.

Mutta miten Manilasta päätyy Mikkeliin? Se ei ole kovinkaan kummallista, jos on sattunut syntymään Filippiineillä.

Valtio auttaa kansalaisiaan lähtemään töihin maailmalle

Filippiinit on saarivaltio, joka on kooltaan pieni ja väkimäärältään suuri. Maan 108 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa on työikäisiä. Työikäisten määrä kasvaa vauhdilla, mutta työpaikkojen määrä ei. Niinpä moni elää köyhyydessä.

Yerron perhe on keskiluokkainen, mutta osa hänen suvustaan asuu slummeissa. Kaikilla ei ole työtä, tai jos onkin, palkka on pieni.

Filippiineillä on tavallista lähteä etsimään onnea merten tuolta puolen, kuten Yerro on tehnyt. Monen muun köyhän maan työnhakijoihin verrattuna filippiiniläisillä on maailman työmarkkinoilla etunaan yhteinen historia Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat miehitti Filippiinejä vuoteen 1946 saakka. Se on muokannut maata länsimaisemmaksi kuin muita Aasian maita.

Yerro puhuu sujuvaa, helposti ymmärrettävää englantia. Hän on opiskellut sitä tokaluokasta lähtien, kuten kaikki koululaiset Filippiineillä. Myös koulutusjärjestelmä ala- ja yläkouluineen sekä toisen asteen high school ovat peruja amerikkalaisilta.

– Meidät on kasvatettu siihen, että koulut käydään kunnolla ja valmistutaan. Niin saadaan hyvä työpaikka ja hyvä tulevaisuus. Suurin osa meistä opiskelee pitkälle, Yerro kertoo.

Mutta koska filippiineillä on paljon ihmisiä, on kilpailu työpaikoista kovaa. Lähes joka kymmenes saarivaltion asukas on päätynyt hankkimaan työpaikan ulkomailta.

Alkujaan vuonna 1974 valtio aloitti työllistämisohjelman, jossa se järjesti määräaikaisia työpaikkoja ulkomailta kansalaisilleen. Väliaikainen työvoimatoimi on muuttunut osaksi maan kulttuuria. Tänä päivänä filippiiniläisistä 10,2 miljoonaa asuu ja työskentelee kotimaansa ulkopuolella.

Heitä on niin paljon, että heihin viitataan omalla lyhenteellään OFW. Se tulee sanoista Overseas Filipino Worker eli merentakainen filippiiniläinen työntekijä.

Filippiinien valtio on perustanut kokonaisen hallinnonosan valvomaan ja säätelemään ulkomaille töihin lähtöä. Philippine Overseas Employment Administration POEA on perustettu, jotta valtio voisi suojella kansalaisiaan esimerkiksi ihmiskaupalta.

Suurin osa filippiiniläisistä ulkomaille töihin lähtijöistä suuntaa Lähi-itään. He ovat esimerkiksi siivoojia, kotiapulaisia, kaupan työntekijöitä, koneasentajia, sairaanhoitajia ja kokkeja.

Vuosittaisesta lähtijöiden joukosta ani harva on koskaan edes kuullut Suomesta. Yerron isä on yksi heistä.

Kolme asiaa Suomesta: Nokia, Kimi Räikkönen ja Lauri Markkanen

Yerro nauraa ulkomailla työskentelyn kulkevan suvussa. Hänen isänsä on merikapteeni ja iso osa suvusta asuu Kanadassa. Kun isä kuuli, että Yerro lähtisi Suomeen, hän sanoi suomalaisen miehistön olleen yksi parhaista työporukoista hänen uransa varrelta.

– Isä sanoi, että suomalaiset ovat mielettömän mukavia ihmisiä. Juoppoja, mutta mukavia.

Sukuhistoriastaan huolimatta Yerro olisi kuitenkin alunperin halunnut jäädä kotiin Filippiineille. Hän olisi halunnut olla siellä, missä perhe ja ystävät ovat.

Yerro oli 21-vuotias lähtiessään ensimmäistä kertaa harjoitteluun Yhdysvaltoihin. Hän pelkäsi jäävänsä vieraassa maassa yksin.

– Se hermostutti minua tosi paljon. En tajunnut ollenkaan, että voisin saada uusia ystäviä.

Yerro solahti nopeasti osaksi kansainvälistä kaveripiiriä Yhdysvalloissa. Kansainvälistyminen oli niin hauskaa, ettei mies olisi halunnut lähteä maasta enää lainkaan. Hän matkusti Filippiinien ja Yhdysvaltojen välillä useita vuosia sen mukaan, missä kulloinkin oli työtä tarjolla.

Uusien ihmisten tapaamisesta, kulttuurien vaihtelusta ja jatkuvasta liikkeellä olosta tuli kiinnostava osa elämää. Koti-ikäväkään ei oikeastaan enää vaivannut, koska tukipiste vaihtui tämän tästä.

Lopulta Yerro kyllästyi oleskelulupien jatkuvaan anomiseen ja niiden saamisen epävarmuuteen. Hän palasi Filippiineille tekemään samaa kokin työtä kuin Yhdysvalloissa, mutta nyt paljon pienemmällä palkalla.

– Valloissa työkaverini huokasi kerran, että vaihtaa pian alaa, koska palkat ovat niin surkeat. Nauroin hänelle: meillä on sama palkka ja minulla riittää rahaa autoon, vuokraan, veroihin ja vielä lähetän sitä kotiinkin. Mitä ihmettä sinä oikein teet rahoillasi?

Filippiineillä Yerro joutui asumaan äitinsä luona. Omaan asuntoon ei ollut varaa, koska Yerrolle syntyi poika, jonka elämiseen hän antoi osan palkastaan. Yhdysvalloissa Yerrolla oli auto, mutta kotona hän ei olisi voinut kuvitella rahojen riittävän auton hankintaan.

Äidin nurkissa eläminen ei tuntunut hyvältä. Yerro halusi olla se, joka auttaa perhettä pärjäämään eikä toisinpäin.

Kun silmiin sattui Facebookissa työpaikkailmoitus, jossa etsittiin kokkeja Suomeen, hän laittoi hakemuksen menemään.

– Tiesin Suomesta kolme asiaa: Nokian, Kimi Räikkösen ja Lauri Markkasen.

Sama työ ja sama palkka kuin suomalaisilla kokeilla

Suomeen tulee vuosi vuodelta enemmän työntekijöitä Filippiineiltä. Viimeisen 12 kuukauden aikana 536 filippiiniläistä on saapunut Suomeen töihin. Yerro on yksi heistä.

Suomen ulkomaalaisten työntekijöiden joukossa filippiiniläiset ovat viidenneksi suurin ryhmä. Suurimpia ovat ukrainalaiset, venäläiset ja intialaiset. Kaikkia kansallisuuksia tulee Suomeen vähitellen enemmän kuin ennen, sillä tietyillä aloilla, kuten terveydenhuollossa on Suomessa pulaa työvoimasta.

Yerro sai työpaikan S-ryhmän mikkeliläisestä ravintolasta. Osuuskaupoilla on ollut jo pitkään vaikeuksia löytää kokkeja ja keittiöalan ammattilaisia Suomesta. Yerrolla on sama ravintola-alan työehtosopimus ja palkka kuin suomalaisilla kollegoilla. Hän ansaitsee 12,20 euroa tunnilta.

S-ryhmä on palkannut kokkeja Suomeen Filippiineiltä jo vuosikymmenen ajan. Alunperin rekrytointiyritys Barona ehdotti filippiiniläisten palkkaamista. S-ryhmän henkilöstöjohtaja Susa Nikulan mukaan kymmenen vuoden ajalta kertyneet kokemukset ovat hyviä.

– Haluamme palkata työntekijöitä edelleen Filippiineiltä, sillä sieltä tulevat kokit ovat ammattitaitoisia ja tunnollisia.

Nikula arvelee, että suomalaisia kokkeja on vähän, sillä vuorotyön fyysisyys ja raskaus eivät houkuttele. Hän ei usko, että alan palkkauksella olisi kokkien vähyyteen yhtä suuri merkitys kuin työoloilla.

Yerron kokemuksen mukaan kokin työ on kovaa hommaa riippumatta siitä, missä päin maailmaa sitä sattuu tekemään.

Suomessa ja Euroopassa siitä maksetaan kuitenkin vähän enemmän kuin Filippiineillä.

– Kouluttauduin kokiksi intohimosta ruokaan, enkä ajatellut silloin lainkaan alan surkeita palkkoja.

Ryöväävätkö rikkaat länsimaat köyhän valtion parhaat osaajat?

Jos ulkomaisen työvoiman palkkaaminen vaatii yleensäkin perehtymistä esimerkiksi oleskelulupien hankintaan, on Filippiineiltä palkkaaminen oma lukunsa.

Maan ulkomaille lähtevää työvoimaa hallinnoiva POEA on asettanut työnantajille tiukat säädökset, joiden selvittäminen vie aikaa. Jo pelkkä paperityö on mittava urakka.

Baronan kansainvälisen rekrytoinnin johtaja Elina Koskela pitää Filippiinien tapaa käsitellä kansainvälistä työnvälitystä poikkeuksellisena.

– Tietääkseni missään muussa maassa ei ole tällaista tahoa, joka valvoo ulkomaille lähtevän työvoiman koko prosessia.

Työnantajalle tai rekrytointiyritykselle aiheutuvasta työmäärästä huolimatta Koskela kiittelee POEAn toimintaa. Hänen mukaansa kansainvälisessä rekrytoinnissa vaikeinta on usein asioiden hoitaminen eettisesti. Filippiineillä, kuten monissa muissakin maissa, on melko tavallista törmätä työnhakijoiden hyväksikäyttöön.

Työnhakijoilta esimerkiksi yritetään periä rahaa siitä, että heidät työllistetään. Tai heidän kanssaan solmitaan laiton sopimus, jossa kielletään työntekijää vaihtamasta työpaikkaa tietyn ajan kuluessa tai he joutuvat maksamaan sakkomaksun.

– Ei ole aina ihan yksinkertaista varmistaa, ettei esimerkiksi rekrytointimaksua ole peritty, Koskela sanoo.

Kokonaan oma eettinen kysymyksensä on kolmansista maista työllistämisen lähtömaihin aiheuttama aivovuoto. Suomessakin on käyty keskustelua (Talouselämä), onko oikein houkutella filippiiniläisiä sairaanhoitajia Suomeen isomman palkan avulla, kun Filippiineilläkin olisi hoitajille tarvetta.

Jo vuosikymmen sitten YK:n Kansainvälisen työjärjestön ILOn raportissa ilmaistiin huoli siitä, että ammattilaisten lähtö ulkomaille töihin haittaa Filippiinien yhteiskunnan kehittymistä ja nykyaikaistumista. Parasta aikaa Suomen valtionjohdossa mietitään, miten asiaan pitäisi suhtautua, kun työvoiman tuomista ulkomailta lisätään hallitusohjelman mukaisesti. Filippiiniläisiä palkataan Suomeen eniten hoitoalalle, it-asiantuntijoiksi, teollisuuteen ja keittiöalalle.

Yerro on tietoinen keskustelusta. Hän kuitenkin arvelee, että Filippiineille jää sieltä pois lähteneiden jälkeenkin vielä valtavasti ihmisiä, joiden potentiaalia pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin. Yerron mielestä filippiiniläiset yritykset eivät arvosta työntekijöitään riittävästi.

– Suurin osa filippiiniläisistä tulee slummeista. Ei heitä voi syyttää siitä, että he haluavat enemmän rahaa ja lähtevät. Raha ei tuo onnea, mutta se tuo leipää pöytään.

Yerro lähettää joka kuukausi 300–500 euroa palkastaan kotiin vuoden vanhalle pojalleen. Puolet summasta menee pojan päivittäiseen elämiseen ja puolet laitetaan säästöön odottamaan pojan kasvamista vanhemmaksi.

Filippiiniläiset ympäri maailmaa lähettävät rahaa kotiin miljardeja dollareita vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2017 rahasiirtojen määrä oli yhteensä 25,7 miljardia dollaria. Se on enemmän kuin maa saa rahaa vientituotteistaan.

Merten taakse lähteneet ovat juhlittuja sankareita

Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten kotiin lähettämät rahat ovat kohentaneet koko maan taloutta tuntuvasti viime vuosina. Rahalähetykset ovat niin merkittäviä, että ne kattavat yhdeksän prosenttia Filippiinien bruttokansantuotteesta. Se näkyy esimerkiksi maan kotimaisen kulutuksen kasvuna.

Ulkomaille töihin lähteneitä juhlitaankin Filippiineillä sankareina. National Geographicin viime joulukuinen kuvareportaasi kertoo kansallisesta juhlakuukaudesta, joka on omistettu merten takana työskentelevien uhrauksille.

Hinta, jonka he maksavat saadakseen perheelleen paremman elämän, on kova.

– On ihan kamalaa, että minun piti jättää poikani noin pienenä, vuoden vanhana. Tuntuu, kuin olisi jättänyt osan itsestäni kotiin. Kuin minulta puuttuisi käsi tai oikeastaan koko käsivarsi, Yerro sanoo.

Yerro soittaa pojalle videopuhelun joka päivä. Videopuheluiden ansiosta myös välit serkkuihin ja muihin sukulaisiin ovat pysyneet läheisinä.

Yerro odottaa ensi kevättä, sillä silloin hän pääsee matkustamaan loman ajaksi kotiin. Hän on jo alkanut etsiä halpoja lentolippuja. Niitä ei kuitenkaan uskalla vielä varata, sillä loman ajankohta on epävarma.

Suomessa Yerro pelaa koripalloa, katsoo leffoja ja käy pelaamassa biljardia kavereiden kanssa. Töitä hän tekee niin paljon kuin mahdollista.

Työ- ja elinkeinoministeriö suunnittelee parasta aikaa Suomeen uutta kansainvälisen rekrytoinnin mallia. Se tarkoittaa, että työnantajan on pian mahdollista saada te-toimistoista palvelua ja neuvontaa ulkomaisen työvoiman palkkaamisessa. Kaikilla työnantajilla ei ole mahdollisuutta palkata yksityistä rekrytointiyritystä avukseen, kuten S-ryhmä on tehnyt.

Te-toimistojen palveluiden uudistamisen lisäksi kehitetään verkkopalveluita, joiden kautta Suomeen voi hakeutua töihin. Tarkoituksena on helpottaa kansainvälistä työvoiman liikkumista. Saada Suomeen lisää Yerroja.

Yerron työsopimus S-ryhmässä on toistaiseksi voimassa. Hän aikoo asua Mikkelissä niin kauan, kuin Suomi myöntää hänen oleskeluluvalleen jatkoa. Reissattuaan jo vuosia paikasta toiseen hän haluaa asettua aloilleen.

Haaveissa siintää oman ravintolan perustaminen jonakin päivänä. Ihan sama oikeastaan minne, Suomeen, Filippiineille tai jonnekin muualle.

– Haluaisin pystyä sanomaan, että minä tein tuon, rakensin sen tyhjästä pelkällä kovalla työllä. Luulen, että siitä voisin olla ylpeä.

Yerron on vaikea kuvitella elämää kovin kauas eteenpäin. Nyt hänestä on mukavaa asua ulkomailla, poikaa vain on ikävä. Talvikaan ei Tyynenmeren miestä haittaa.

– Ostin nämä eilen kirpputorilta lähes ilmaiseksi, Yerro iloitsee ja näyttää lumilaudan siteitä.

Hän oppi lumilautailemaan Yhdysvalloissa.

Vanhana miehenä Yerro uskoo olevansa taas Filippiineillä. Hän haluaisi asua omassa talossa lähellä rantaa. Hän ei osaa enää nykyään uida kovin hyvin, mutta aina voisi kahlata veteen ja antaa Tyynenmeren huljutella vanhoja niveliä.

Sitä ennen voi kuitenkin hyvin tahkota Suomessa vähän rahaa.

_Lähteet: Työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläisen taustahaastattelu, POEAn tuoreet tilastot filippiiniläisistä työntekijöistä ulkomailla, YK:n Kansainvälisen työorganisaation raportti Decent Work Country Diagnostics 2017: Philippines, Maahanmuuttoviraston tilastot_

Palkallinen isovanhempainvapaa on edelleen erittäin harvinainen henkilöstöetu suomalaisilla työpaikoilla.

Kun vasta viikon ikäinen vauva kiidätettiin äkilliseen sydänleikkaukseen, oli mummon kotona tarjoama apu kultaakin kalliimpaa. Silloin kun vastasyntynyttä poikaa leikattiin Helsingissä huolestuneet vanhemmat vierellä, huolehti isoäiti Tuulia Tahvonen, 67, isosiskosta Hollolassa.

– Työnantajani suhtautui asiaan heti ymmärtäväisesti, vaikka en vielä varsinaisella isovanhempainvapaalla ollutkaan. Olin tytön kanssa kotona, kuljetin häntä päiväkotiin ja hoidin perheen kahta koiraa. Tein ruokaa ja siivosin. Työnantajalle oli täysin ookoo, vaikka saatoin tulla aamulla töihin myöhässä ja lähteä illalla tavallista aiemmin.

Isosisko ja mummo kävivät katsomassa pientä toipilasta sairaalassa, jossa vauva joutuikin viettämään vanhempiensa kanssa kolmisen viikkoa. Sairaalajakson loppuvaiheessa suureksi avuksi tuli Tuulia Tahvosen työnantajan henkilöstölleen tarjoama isovanhempainvapaa. Tahvonen työskentelee Lahdessa tietoliikennekonserni DNA:ssa verkon hallintakeskuksen asiantuntijana.

– Firman jousto toi turvallisen ja hyvän olon, toteaa Tahvonen.

Viitisenkymmentä työntekijää tarttunut tilaisuuteen

DNA on Väestöliiton mukaan edelläkävijä mahdollistaessaan iäkkäämmille työntekijöilleen isovanhempainvapaan. Palkallinen viikon vapaa koskee vakituisten työntekijöiden lisäksi vuokratyöntekijöitä sekä adoption kautta isovanhemmiksi tulleita. Vapaa pidetään ennen kuin lapsi täyttää vuoden.

– Isovanhempainvapaa on todella hieno viesti työnantajalta koko henkilöstölle. Organisaatio kantaa sosiaalista vastuuta ja osoittaa, että iäkkäämpikin työntekijä on arvokas, sanoo Väestöliiton erityisasiantuntija ja hankepäällikkö Anna Kokko.

Isovanhempainvapaata on käyttänyt DNA:ssa tähän mennessä viitisenkymmentä työntekijää. Vapaa on ollut käytössä 1 600 ihmistä työllistävässä yhtiössä vuoden 2017 alusta lähtien. DNA on ollut mukana Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa.

Kotihoidontuki suoraan isovanhemman tilille?

Mummojen ja vaarien merkitys lapsenlapsille on ollut viime aikoina laajemmassakin keskustelussa. Antti Rinteen hallitus selvittää voisiko kotihoidontuen maksaa suoraan isovanhemmille, kun nyt tuki pitää kierrättää hankalasti toisen vanhemman kautta, vaikka isovanhempi olisi hoitajana.

Esimerkiksi Väestöliitto kannattaa kotihoidontuen maksamisen yksinkertaistamista. Siitä kuinka paljon isovanhemmat käyttävät kotihoidontukea, ei ole sosiaali- ja terveysministeriöllä tietoa, koska etuus maksetaan aina ensin vanhemmalle.

Isovanhemman osallistumiseen lapsenlapsen elämään vaikuttaa persoona ja esimerkiksi se, onko hän vielä työelämässä vai eläkkeellä. Väestöliiton kokoaman tutkimustiedon mukaan 80 prosenttia isovanhemmista on jollakin tavalla mukana lapsenlapsensa perheen elämässä.

Tuulia Tahvosen pitämästä isovanhempainvapaasta on kulunut nyt jo vuosi. Kun pojanpoika on toipunut mainiosti sydänleikkauksestaan, voi mummoiluun keskittyä rennosti oman työn ohessa.

– Isovanhempainvapaa on lähentänyt minua lapsenlapsiini. Pari kollegaani, ukki ja mummi, on käyttänyt tätä vapaata. He ovat myös olleet oikein tyytyväisiä työnantajan tarjoamaan henkilöstöetuun.

Lue myös:

Perheystävällisyys on yrityksille kannattavaa – "On hienoa, että löytyy rohkeita edelläkävijöitä"

Mummokateus voi iskeä, vaikka ei saisikaan vertailla – mikä on sopiva annos isovanhemmuutta?

Yhdeksän lapsen isoisä Sakari Enrold hoitaa lapsenlapsiaan lähes päivittäin – tuore kysely kertoo, että vaarit ovat kasvattajina lähes yhtä aktiivisia kuin mummotkin

Sadonkorjuun ja lähestyvän halloweenin kunniaksi lapsemme koululuokka teki päiväretken kurpitsafarmille. Vanhemmilta pyydettiin 14 dollaria matkakustannuksiin.

Sitä en osannut enää edes ihmetellä, että Yhdysvalloissa myös julkisesti rahoitetut koulut kärttävät vanhemmilta käteistä, milloin mihinkin. Mutta yllätyksekseni raha ei suinkaan ollut ainoa asia, mitä retkelle mukaanpääsy edellytti.

Lapsi kiikutti kotiin lomakkeen, joka vanhemman piti allekirjoittaa ennen retkeä. Otaksuin sen olevan yksinkertaisesti lupa retkelle lähtöön. Se oli toki sitäkin, mutta samalla jälleen yksi matka yhdysvaltalaiseen todellisuuteen, jossa vastuuvapauslomakkeiden allekirjoittaminen on arkipäivää mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Pelkän lupalapun sijaan allekirjoitin kolmisivuisen, yksityiskohtaisen sopimuksen. Sen laadintaan olivat tyylilajin perusteella selvästi osallistuneet kaupungin juristit.

Tekstiä lukiessa alkoi tuntua siltä, että lapset olisivat lähdössä vähintään miinanraivaukseen kurpitsapeltojen sijaan.

Allekirjoituksellani vahvistin ymmärtäväni, että tällaisiin retkiin sisältyy aina riskejä ja kannan niistä vastuun, muutamia lomakkeessa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Samalla hyväksyin, että pääkaupungin opetusvirasto ei voi etukäteen tietää kaikkia mahdollisia riskejä, eikä myöskään varmistua ulkopuolisten palveluntarjoajien kulkuneuvon kuljettamistaidoista.

Toisin sanoen, jos retkibussin kuljettaja ajaa ojaan, koulu ei ole siitä vastuussa.

Sopimuslomakkeessa käsiteltiin myös usein täällä vastaantulevaa huolta vakuutuksesta. Ennen retkelle lähtöä koulun piti saada tieto, onko lapsella voimassa oleva sairaus- ja tapaturmavakuutus vai ei.

En tiedä, mitä lapsen retkelle olisi käynyt, jos sopimuslomakkeesta olisi rastittanut kohdan ”ei vakuutusta”. Pohdin itsekseni, pidettäisiinkö vakuuttamattomia lapsia kädestä kiinni koko reissun, etteivät vaan juoksentelisi ja loukkaisi itseään?

Tosin sopimuksessa myös tähdennettiin, ettei kaupungilla ole minkäänlaista vakuutusta kattamaan luokkaretkestä mahdollisesti syntyviä terveydenhoitokuluja. Tämä tarkoittaa, että lapsen hoitokulut ovat yksin vanhemman vastuulla.

Huoli vastuuhenkilöstä kertoo karusti yhdysvaltalaisen terveydenhuollon kustannuksista. Maailman kalleimpiin lukeutuvassa terveydenhoitojärjestelmässä maksumieheksi ei halua kukaan. Mutta se on oman kolumninsa aihe.

Allekirjoituksellani vahvistin, että sopimus sitoo paitsi minua, myös perheenjäseniäni, edustajiani, perijöitäni, kuolinpesääni ja uskottua miestäni. Samalla sopimuksessa todettiin, että ymmärrän, että ennen allekirjoittamista minulla on oikeus konsultoida omaa lakimiestäni.

Jos minulla olisi asianajaja, häneltä olisin voinut kysyä, mitä tarkoittaa, että retkellä noudatetaan direktiiviä 310.7 ja DCMR Title 5, B25-kappaletta. Nyt googlasin ja selvisi, että ensimmäisessä Washingtonin opetusvirasto ohjeistaa kouluja yli 60 sivun verran luokkaretkistä. Jälkimmäisessä linjataan mahdollisista rankaisutoimista kurittomille koululaisille.

Sopimuksessa sitouduin myös siihen, että en haasta opetusvirastoa, kaupunkia, niiden työntekijöitä enkä koulua tai sen työntekijöitä oikeuteen tähän luokkaretkeen liittyen.

Äimistelin luokkaretken vaatimaa juridista sopimustekstiviidakkoa kollegalleni. Hän kertoi joutuneensa vuokrasopimuksensa osana allekirjoittamaan sivun mittaisen paperin pelkästään siitä, ettei haasta vuokranantajaa oikeuteen, jos polttaa itsensä kokatessaan taloyhtiön grillillä.

Samankaltaisia vastuuvapauslomakkeita ennen tätä koulun kurpitsafarmiretkeä on perheellemme tullut vastaan erityisesti syntymäpäiväkutsuilla. Jälkikasvulla ei ole ollut asiaa trampoliinijuhliin eikä ponin selkään ennen kuin vanhemman nimi on saatu paperille.

Allekirjoitin tämän tuoreimmankin lomakkeen mukisematta. Tällaisten papereiden keskellä on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi entinen presidentti Barack Obama kirjoitti kirjassaan toivovansa, että Yhdysvalloissa olisi vähemmän juristeja ja enemmän insinöörejä.

Onko reilua, että rahasta riippuen voi lähteä teemapäivänä lasketteluretkelle tai jäädä koulun liikkasaliin?

Mutta entäpä se, että koko luokkaretki perutaan, kun yksi vanhempi panee hanttiin?

Oikeusasiamies sai vuonna 2018 useampia kanteluita vanhemmilta, joissa arvosteltiin koulujen maksullisia retki- ja teemapäiviä. Kanteluissa vedottiin perustuslakiin, jonka mukaan perusopetuksen kuuluu olla maksutonta kaikille.

Ratkaisu tuli: Kaikkien täytyy päästä mukaan

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen vastaus on, että jokaisen on voitava osallistua opetukseen ilman lisämaksua, ja järjestäjällä täytyy olla resurssit opetuksen järjestämiseen myös koulun ulkopuolella.

Mutta ei päätös maksullisia luokkaretkiä kiellä. Siinä painotetaan, että osallistumisen täytyy olla mahdollista myös niille oppilaille, joilla ei ole mahdollisuutta kustannuksiin.

Ratkaisun mukaan rahaa voidaan kerätä esimerkiksi varainkeruulla. Tuotot tulee käyttää kaikkien hyväksi ja varojen keräämisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.

Pölösen ratkaisun mukaan tällöin jokaisella oppilaalla pitää olla mahdollisuus päästä mukaan koulun retkelle riippumatta siitä, onko oppilas tai hänen huoltajansa osallistunut varojen keräämiseen kyseistä toimintaa varten.

Mutta onko vaikkapa luokkaretki huvipuistoon tai Helsinkiin opetusta? Tähän vedottiin yhden koulun vastatessa erään vanhemman tekemään kanteluun.

Maksullinen ja maksuton ongelma

Ongelmalliseksi apulaisoikeusasiamies nimesi maksuttomat ja maksulliset vaihtoehdot liikuntapäivänä.

Tällainen oli esimerkiksi kantelu tapauksesta, jossa 30 euroa maksamalla pääsi laskettelemaan tai ratsastamaan. Maksuton vaihtoehto oli liikunta koululla. Kahden euron kyytimaksulla tosin pääsi pilkille, luistelemaan tai hiihtämään.

Koulun rehtori vastasi selvityksessään kanteluun, että he ovat kohdelleet oppilaita tasa-arvoisesti, koska tarjolla oli myös maksuton vaihtoehto.

Rehtori tosin toivoi asiaan selkeämpää linjausta Opetushallitukselta: että koulut saisivat niin selkeät ohjeet, ettei olisi mitään tulkinnanvaraa siitä, riittääkö maksuttomat vaihtoehdot vai pitääkö kaiken olla maksutonta kaikille oppilaille. Rehtori näki, että jos mikään ei saa maksaa mitään, jää opetussuunnitelmasta ”pahimmissa tapauksessa tällaiset oppilaita kiinnostavat ja mieleen jäävät ja motivoivat" koulupäivät kokonaan pois.

Tapauksessa apulaisoikeusasiamies Pölönen totesi pitävänsä ongelmallisena sitä, että maksulliset vaihtoehdot mahdollistetaan pelkästään sillä, että tarjotaan maksuton vaihtoehto. Pölönen näki asian ongelmaksi kunnan ja "osin myös Opetushallituksen" kohdalla.

Kaiken kaikkiaan Pölönen sanoi päätöksessään, että maksuton-maksullinen -tapaiset teemapäivät voivat lisätä epätasa-arvoa oppilaiden välillä tai jopa korostaa sitä, koska se jakaa oppilaat niihin, joilla on varaa osallistua ja niihin, joilla ei ole.

Kantelut ja niiden ratkaisut löytyvät oikeusasiamiehen tiedotteen yhteydestä. Niissä on myös koulun sekä kunnan antamat vastaukset eli selvitykset kantelun ratkaisua varten.

Pölönen lähetti vastauksensa kunnan ja koulun ohella myös Opetushallitukselle ja kulttuuri- ja opetusministeriölle “tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten”.

Koko luokkaretki peruttiin

Yhdessä tapauksessa kantelijan mukaan opettajilta tuli Wilma-viestillä tieto, että ”suunnitelmissa oli” rinnakkaisluokkien yhteinen luokkaretki Helsinkiin. Tarkoitus oli kierrellä kaupungilla, käydä museossa ja aktiviteetissa sisätiloissa. Hinta ilman ruokailuja olisi noin 30–35 euroa. Matkat sisältyivät hintaan. Vanhempi kyseli maksusta ja sai vastauksen Wilmassa:

”Hei! Ymmärrän huolesi. Kysyin asiaa rehtorilta ja kollegoilta. Valitettavasti kaikki luokat joutuvat turvautumaan vanhempien apuun luokkaretkien ja leirikoulujen rahoittamiseksi. Kaupunki ei enää vuosiin ole antanut varoja retkien toteuttamiseen, joten varat on pitänyt pyytää vanhemmilta. Toki vanhemmat voivat järjestää varainkeruutalkoita, mutta opettaja ei voi osallistua varainkeruuseen. Meillä on siis vaihtoehtona vanhempien organisoima varainkeruu tai maksaa matka itse. Periaatteellisella tasolla peruskoulun tulisi tietenkin olla ilmainen, mutta käytännössä ilman vanhempien omaa rahoitusta emme pääse retkille.”

Kantelun tehneen vanhemman mukaan Wilma-viestien vaihto jatkui, mutta hänen viimeiseen viestiin ei vastattu ja retki oli sittemmin peruttu ”rangaistuksenomaisesti” koko luokan osalta.

Rehtori vastasi koulun toimineen omassa opetussuunnitelmassaan Opetushallituksen ohjeistamalla tavalla suunnitellessaan retkiä ja tapahtumapäiviä.

Vastauksessaan luokkaretkikanteluun rehtori mainitsi, että luokkaretket huvipuistoihin tai muihin kohteisiin eivät sinällään sisällä opetusta.

Apulaisoikeusasiamies Pölösen vastaus oli, että kaupungin perusopetuksen tapa retken järjestämiseen jää osin tulkinnanvaraiseksi. Pölönen päättää, ettei ole aiheellista tutkia tapausta enempää.

Pölönen kuitenkin huomauttaa pitävänsä “hyvin ongelmallisena”, jos koulun aloitteesta järjestetään retkiä kouluaikana ja osana koulua, mutta joissa jo lähtökohtaisesti perheiden oletetaan itse maksavan kustannukset joko osin tai kokonaan. Tämä lienee kai eräänlainen vastaus rehtorin vastaukseen, jonka mukaan luokkaretket huvipuistoihin tai muualle eivät olisi verrattavissa opetukseen.

Korkeasaaren eläintarha on jatkanut saimaannorppa-altaan suunnittelua. Eläinten hoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti kertoo, että altaasta tulisi 200 neliömetrin kokoinen ja sen keskisyvyys olisi kolme metriä. Maapinta-alaa pitää olla norpan käyttöön satakunta neliömetriä. Mittoja määrittää eläintilojen tila-asetus.

– Meidän pitää vielä tarkentaa suunnitelmia. Ne ovat hyvässä vaiheessa. Kustannuksia ei vielä tällä hetkellä tiedetä, sanoo Trontti.

Päätöksiä altaan rakentamisesta on odotettavissa aikaisintaan loppuvuodesta.

– Kyllä meillä kova toive on, että loppuvuoden aikana tilanne olisi sillä tavalla edennyt, että pystyisimme kertomaan, minkälaista eläintilaa meille mahdollisesti olisi tulossa, toteaa Trontti.

Saimaannorppa-altaan rakentaminen nousi pohdintaan, kun heinäkuussa Puumalasta vietiin heikkokuntoinen norppa hoitoon villieläinsairaalaan. Samalla avautui keskustelu siitä, miten Korkeasaari voisi tulevaisuudessa olla mukana säilyttämässä saimaannorpan uhanalaisia geenejä.

Tobias voi hyvin Korkeasaaressa, Sanelman tilannetta seurataan Saimaalla

Korkeasaaressa hoidossa oleva, Tobias-norppana tunnettu eläin asuu tällä hetkellä omassa allashuoneessaan Korkeasaaressa.

– Se voi hyvin, kertoo Trontti.

Varsinais-Suomen ELY-keskus teki aiemmin päätöksen, että Korkeasaareen hoitoon tuotua saimaannorppaa ei saa palauttaa Saimaalle tautiriskin vuoksi. Toisaalta Korkeasaari voi hakea poikkeuslupaa Tobias-norpan hallussapitoon vasta, kun eläintarhalla on osoittaa sille sopivat tilat.

Toinen samaan aikaan Tobiaksen kanssa viime kesänä Saimaalla ihmisten hoitoon päätynyt saimaannorppa, Sanelma, sai viikonloppuna muikkuja ja lääkkeitä, kun se ajautui rantaan huonovointisena. Norppa kuitenkin virkosi muikkujen voimalla ja polski tiehensä. Sanelmaa viikonloppuna hoitaneen imatralaisen eläinlääkäri Pekka Sarkasen mukaan norpan tilaa seurataan.

Korkeasaarella on valmius ottaa myös tämä norppa hoitoon, jos viranomaiset katsovat, että se ei pärjää tulevaa talvea Saimaalla.

– Meillä villieläinsairaalassa hoidetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Mutta ajatus on, että ne pystyttäisiin palauttamaan luontoon. Saimaannorppien kanssa on se tilanne, että jos meille tuotua eläintä ei voi palauttaa luontoon, siinä tilanteessa Korkeasaari ei ole päätöksentekijä, vaan sitten käännymme viranomaisten puoleen. Jos meiltä pyydetään apua, ilman muuta autamme, sanoo eläinten hoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti Korkeasaaresta.

Lue myös:

Tobias-kuutti avasi keskustelun suojelun tulevaisuudesta – pitäisikö saimaannorpan uhanalaiset geenit säilyttää Korkeasaaressa?

Libanonin keskuspankin pääjohtaja Riad Salameh sanoi maanantaina uutiskanava CNN:n haastattelussa, että ratkaisu maata riivaaviin mellakoihin on löydettävä muutaman päivän sisällä.

Jos näin ei tapahdu, voi tämä johtaa maan talouden romahtamiseen tulevaisuudessa.

– En tarkoita tällä sitä, että talouden romahtaminen tapahtuisi lähipäivinä. Tarkoitan sitä, että lähipäivinä on löydettävä ratkaisu mellakoihin, jotta luottamus Libanonin talouteen palautuu, ja jotta tulevaisuudessa vältetään maan talouden romahtaminen, Salameh sanoi.

Libanon on yksi maailman velkaisimpia maita suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Mellakat ovat jatkuneet jo lähes kaksi viikkoa ja ne ovat halvaannuttaneet maan. Koulut ja jotkin yritykset ovat sulkeneet ovensa. Pankit ovat kiinni jo yhdeksättä arkipäivää.

Mellakoijat tekivät maanantain uusia tiesulkuja tärkeille liikenneväylille painostaakseen hallitusta suostumaan vaatimuksiinsa. Yksi vaatimus on, että hallituksen pitäisi erota.

Protestoijat syyttävät valtaeliittiä korruptoituneeksi.

Aiheesta lisää:

Libanonin hallituspuolueet hyväksyivät pääministerin reformipaketin kriisin keskellä

Libanonilaiset yhdistivät voimansa poliitikkoja vastaan: "Kansa haluaa kaataa hallituksen!" – Reuters: Hallitus puolittaa eliitin palkat

Katso lähetys tästä.

Junaliikenne on keskeytynyt Luumäen ja Vainikkalan välisellä rataosuudella.

Junaliikenne keskeytettiin Luumäen ja Vainikkalan välillä sähköratavaurion vuoksi. Vian korjauksen kestosta ei ole vielä tietoa.

Vika vaikuttaa Venäjältä tuleviin ja Venäjälle meneviin matkustajajuniin. Allegro-junien matkustajat kuljetaan Vainikkala–Lappeenranta-välillä linja-autoilla, ja tämän vuoksi he myöhästyvät aikataulustaan.

Vika ei vaikuta Kouvolan ja Joensuun välillä kulkeviin juniin.

VR päivittää tilannetta verkkosivullaan.

Viime vuonna ulosoton kautta karhuttiin noin joka kolmatta sakkoeuroa eli noin 37 miljoonaa euroa. Tieto selviää Oikeusrekisterikeskuksen Uutissuomalaiselle koostamista tilastoista.

Eri sakkolajien välillä on kuitenkin isoja eroja. Uhkasakkojen kokonaissummasta maksettiin ennen ulosottoa vain yhdeksän prosenttia. Rivakimmin maksetaan rikesakot. Uuden lain mukaisista rikesakkoeuroista 83 prosenttia maksettiin ennen kuin ulosotto käynnistyi.

Suurin osa sakoista saadaan perittyä tavalla tai toisella. Viime vuonna Oikeusrekisterikeskukselle ilmoitetuista sakkosummista on saatu perittyä alkusyksyyn 2019 mennessä yhteensä 87 prosenttia.

Sairauspoissaolokustannukset ovat noin prosenttiyksikön suuremmat kuntaorganisaatioissa kuin yrityksissä. Kustannukset ovat noin prosenttiyksikön suuremmat kuntaorganisaatioissa kuin yrityksissä.

– Tekemätön työ maksaa yrityksille vähemmän kuin kuntaorganisaatioille. Ero johtuu vähäisemmästä sairauspoissaolojen määrästä, joka on merkittävin tekijä tekemättömän työn kustannuksissa, sanoo Terveystalon julkisista palveluista vastaava liiketoimintajohtaja Laura Räty.

Osin ero johtuu siitä, että työkyvyttömyyskustannuksissa ja työterveyshuollon investoinneissa on suurta vaihtelua yksityisen ja julkisen sektorin välillä.

Tarkastelluista organisaatioista yritykset investoivat työterveyteen huomattavasti enemmän kuin kuntaorganisaatiot. Yritykset maksavat kuntaorganisaatioita enemmän niin ennaltaehkäiseviä kuin myös sairaanhoidollisia työterveyden kustannuksia.

Keva ja Terveystalo selvittivät yksityisen ja julkisen sektorin henkilöstön työkyvyttömyyttä ja sen kustannusvaikutuksia.

Työkyvyttömyyden kustannukset olivat tarkastelluissa organisaatioissa keskimäärin noin seitsemän prosenttia palkkasummasta.

Suurimman työkyvyttömyyden kustannuserän aiheuttavat sairauspoissaolot, jotka ovat miltei kolme neljästä kaikista työkyvyttömyyden kustannuksista.

Kevan ja Terveystalon tutkimuksessa vertailtiin 63 kuntaorganisaation ja 62 yrityksen työkyvyttömyyden kustannuksia. Tarkastellut kuntaorganisaatiot työllistävät 400 000 henkilötyövuotta ja yritykset 48 000 henkilötyövuotta.

Mielenterveyden häiriöiden osuus nousussa

Mielenterveyden häiriöt ovat nyt merkittävin Kelan korvaamia sairauspoissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Mielenterveyden häiriöiden osuus korvatuista sairauspäivärahapäivistä nousi viime vuonna lähes kolmannekseen.

– Viimeaikainen mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kasvu näkyy niin ylemmillä ja alemmilla toimihenkilöillä kuin työntekijöillä ja yrittäjilläkin, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren.

Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yleisiä työterveyspalveluiden suurkuluttajilla.

Helsingin kaupungin alle 35-vuotiaita työntekijöitä käsitelleessä tutkimuksessa selvisi, että noin 10 prosentin suuruinen joukko käytti 40 prosenttia työterveyshuollon palveluista.

Lisäksi Helsingin yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin, että sekä työterveyspalveluiden käyttö että mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot kohdentuvat erityisesti suorittavaa työtä tekeviin työntekijäryhmiin.

– Työterveyspalvelut on keskeinen ennaltaehkäisevän toiminnan ympäristö, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Jaakko Harkko.

Taloustilanne näkyy työkyvyttömyystilastoissa

Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden trendit eivät kuvasta pelkästään terveydessä ja työkyvyssä tapahtuvia muutoksia, vaan myös talous ja työmarkkinoiden kehitys vaikuttavat.

Työterveyslaitoksen tutkimukset osoittavat, että sairauspäivärahajaksolle jääneiden osuudet notkahtivat alaspäin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun lamahuipun aikoihin.

– Notkahdus näkyi erityisesti aloilla, joihin laman tiedetään vaikuttaneen paljon, kuten teollisuuden työntekijöillä, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Taina Leinonen.

Hänen mukaansa laman aiheuttama työn säilyttämisen epävarmuus saattoi vähentää halukkuutta hakeutua hoitoon ja olla poissa töistä.

– Saattaa myös olla, että työttömiksi jäivät todennäköisimmin työntekijät, joilla oli lähtökohtaisesti suuri sairauspoissaolojen todennäköisyys, jolloin sairauspoissaoloja kertyi työssä jatkavien keskuudessa vähemmän.

Tutkimuksissa ilmeni myös, että osasairauspäivärahan käyttö täyden sairauspäivärahan sijaan edisti työhön osallistumista ja samalla säästi sosiaaliturvakustannuksia.

Sen sijaan työeläkekuntoutuksena tarjotun ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuus työhön osallistumiseen oli pieni.

2000-luvulla maa ja osavaltio toisensa jälkeen on joko laillistanut kannabiksen tai luopunut sen rangaistavuudesta. Maailman maista huumelakejaan on viimeksi höllentänyt muun muassa Kanada, ja keskustelua käydään myös Norjassa.

Nyt meillä kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi avattu kansalaisaloite menee eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, jonka myötä 18 vuotta täyttäneellä voisi olla 25 grammaa kannabista ilman, että siitä rangaistaisi. 25 grammaa perustuu yhden kannabiskasvin laskennalliseen tuottoarvoon, kertoo Radio Suomen päivän haastattelussa EHYT ry:n projektipäällikkö ja kannabisasiantuntija Kim Kannussaari.

– Se on todella iso määrä, jos sen päivässä polttaisi, Kannussaari toteaa ehdotetusta sallitusta määrästä.

Hänen mukaansa syyt kannabiksen käytön taustalla ovat hyvin moninaiset; joku haluaa päihtyä, joku käyttää itselääkinnällisesti, kuka mihinkin.

– Vertaan sitä usein koulutuksissa puhuessani alkoholiin: joku hakee hyvää oloa, arjen ylittämistä, sosiaalisuutta tai muuta, ja sama juttu on kannabiksessa. Näistä pitää keskustella, ja sitten vasta lähdetään puhumaan niistä haittavaikutuksista. Molemmat puolet pitää ottaa esiin etenkin ehkäisevässä päihdetyössä, Kannussaari kertoo.

Aloitteen puuhamies uskoo syrjäytymismekanismien vähenevän

Miten aikuisen kannabiksen käyttäjän elämä muuttuisi, jos kansalaisaloitteen ajamat uudistukset menisivät läpi? Kansalaisaloitteen taustalla ollut Turun seudun kannabisyhdistyksen Tapani Karvinen uskoo, että moni asia paranisi.

– Kun rangaistavuus poistuisi, poistuisi moni syrjäytymistä ja työttömyyttä aiheuttava tekijä. Siirtyisimme sellaiseen asenneilmapiiriin, jossa hyväksyttäisiin se että ihmiset viikonloppuisin käyttävät kannabista, hän kuvailee.

EHYT ry:n Kim Kannussaari muistuttaa, että kannabislakejaan höllentäneessä Yhdysvalloissa on tullut esiin negatiivisiakin vaikutuksia, kuten lasten myrkytystapauksia. Myöskään huumeiden laittomat markkinat eivät ole poistuneet siinä määrin, kuin ennen lakimuutosta toivottiin. Yhdysvalloissa kannabiksen käyttö on sallittu yhdeksässä osavaltiossa ja maan pääkaupungissa.

Kannussaaren mielestä on hyvä asia, että kannabiskansalaisaloite tulee eduskunnan käsittelyyn.

– Mielestäni on äärimmäisen hyvä, että asia tulee päättäjien keskusteltavaksi, sillä viime kädessä tämä on poliittinen päätös. Toivon että asia tulisi avoimeen käsittelyyn ja siihen perehdyttäisiin kunnolla. Keskustelu aiheesta on tarpeellista, samoin kuin sen selvittäminen, mitkä ovat ihmisiä syrjäyttävät mekanismit nykyisessä lainsäädännössä ja miten niihin voidaan puuttua. Tämä olisi yksi osa isoa kokonaiskuvaa tarkasteltaessa, Kannussaari pohtii.

Hän huomauttaa, että keskustelu on myös vapautunut huomattavasti siitä, mitä se on aikaisemmin ollut.

Kuuntele koko haastattelu Yle Areenasta.

Lue myös:

Hyödyt ja haitat eduskunnan puntariin ennen pitkää – Oikeusministeri Henriksson kannabisaloitteesta: "Vaikea kysymys, erittäin vaikea"

50 000:n allekirjoituksen raja ylittyi – Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi etenee eduskunnan käsittelyyn

Lapin poliisi ennakoi ennätysvuotta – huumeiden käyttörikoksia kirjattu jo neljännes enemmän kuin vuosi sitten