Viron armeija on lopettanut kadonneen AMRAAM-ilmataisteluohjuksen maastoetsinnät toistaiseksi. Ohjusta etsittiin miinaharavien ja varusmiesten avulla Endlan luonnonsuojelualueen metsistä Viron keskiosissa.

Kuudensadan neliömetrin alalta kuorittiin maan pintakerros pois ja tutkittiin maa metallinilmaisimilla. Kahdensadan hehtaarin alalta etsittiin ohjuksen osia maasta ja puista havainnoimalla. Mitään ei löytynyt.

– Meidän arviomme mukaan raketti ei ole pudonnut etsitylle alueelle, sanoo kapteeni Karmo Saar Viron yleisradioyhtiön ERR:n mukaan.

Ohjuksen etsintöjä jatketaan ilmasta käsin. Nyt tutkittu maasto oli arvioitu ohjuksen todennäköisimmäksi putoamispaikaksi.

Typhoon laukaisi vahingossa

Espanjan ilmavoimien Eurofighter Typhoon -hävittäjäkone laukaisi ilmataisteluohjuksen vahingossa kuuden kilometrin korkeudessa. Kone oli harjoituksissa Virossa. Tapaus sattui tiistaina iltapäivällä Otepään lähellä, ja ohjus lensi pohjoiseen päin.

Laukaisun syytä tutkitaan edelleen.

Typhoon kuului Baltian ilmavalvontaa suorittavaan Naton osastoon, ja sen tukikohta oli Šiauliaissa Liettuassa. Espanjalaiset koneet vapautettiin heti tapauksen jälkeen ilmavalvontatehtävästä, ja niiden tilalle tulivat Portugalin ilmavoimien koneet.

AMRAAM on amerikkalainen ilmataisteluohjus, joka on käytössä monessa maassa, muun muassa Suomessa. Ohjuksen kantomatka on yli sata kilometriä. Siinä on itsetuhojärjestelmä, mutta ei tiedetä toimiko se Viron tapauksessa.

Jopa puolet Isosta valliriutasta on kuollut sitten vuoden 2016, kertoo National Geographic -lehti elokuun numerossaan. Korallit ovat vaalentuneet kuoliaaksi ilmastonmuutoksen edesauttamana.

Lehden mukaan Ison valliriutan koralleista noin 30 prosenttia haalistui 2016 ja lisäksi 20 prosenttia 2017. Iso osa valliriuttaa on nyt haalistunut luurangoiksi vailla mahdollisuuksia uudistua.

Korallien haalistumista tapahtuu silloin kun epätavallisen lämmin valtamerivesi tuhoaa koralliriutan värillistä levää ja jättää korallit kuolemaan nälkään. Tuhoa voisi verrata metsäpalon aiheuttamaan metsätuhoon.

Korallien haalistuminen ja lopulta kuolema johtuvat meriveden lämpötilan noususta. Merilämpötilan muutokset alueella ovat merivirtojen johdosta luonnollisia. Ilmaston lämpeneminen on kuitenkin kiihdyttänyt merilämpötilan nousua.

Vakava haalistuminen iskee koralliriutalle noin 27 vuoden välein. 1980-luvulta saakka kierto on kuitenkin nopeutunut joka kuuteen vuoteen. Koralliriutta tarvitsee parhaissakin oloissa kymmenen vuotta uudistuakseen. Näin siis nyt tuhoutuneet korallit eivät todennäköisesti elvy enää ikinä.

Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa pidentyneitä vedenalaisia lämpöaaltoja. Korallit eivät kestä pitkittyneitä kuumempia lämpötiloja vaan kuolevat. Korallikuolemat puolestaan vähentävät muuta merielämää alueella.

Iso valliriutta on maailman suurin koralliriutta. Se sijaitsee Queenslandin rannikolla Koillis-Australiassa. Iso valliriutta on noin 2 300 kilometriä pitkä ja se peittää alleen noin 344 400 neliökilometrin kokoisen alueen.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan Isolla valliriutalla elää muun muassa yli 400 koralli-, 1 500 kala- ja 30 merinisäkäslajia.

Aiheesta aiemmin:

Ison valliriutan tila on luultua surkeampi

Kaksi kolmasosaa Isosta Valliriutasta vaurioitunut Australiassa

Iso valliriutta kärsii – ennätysmäärä koralleja kuollut

Tornion poliisiaseman pihaan tuodaan miestä autolla. Ilman rautoja kuitenkin tässä tapauksessa.

41 vuotta poliisivoimissa työskennellyt Lapin poliisilaitoksen apulaispäällikkö Seppo Kinnunen tuli viimeisenä työpäivänään virantoimitukseen poliisikyydillä – vihreän, museorekisterissä olevan Ford A:n takapenkillä.

Palvelusvuosiin on mahtunut monia tehtäviä poliisin työssä. Hän on toiminut poliisipäällikkönä Kemijärven, Tornionlaakson ja Peräpohjolan poliisilaitoksissa. Poliisin hallintorakenneuudistus jätti Lappiin vain yhden poliisilaitoksen ja suurin osa päälliköistä sijoittui Rovaniemelle. Kinnusesta tuli Lapin poliisilaitoksen apulaispäällikkö.

Kinnunen on etsinyt Ylitornion avovankilasta karanneita vankeja, selvittänyt rikosta, jossa mies poltti äitinsä Kemijärvellä tuhoisassa kerrostalopalossa, ja menettänyt työkaverinsa 1990-luvulla, jolloin virantoimituksessa ollut poliisi ammuttiin.

– Se oli varmasti pahin paikka, Kinnunen sanoo.

Kinnunen on kehuttu poliisina, joka osaa käyttää maalaisjärkeä. Hän toteaa, että poliisityö lähtee aina siitä, että asiat selvitetään asioina.

– Kenenkään ihmisarvoa ei loukata ja yleensä yhteisymmärrys löytyy, Kinnunen sanoo.

"Tukipartion tuleminen saattaa kestää hyvinkin pitkään"

Lapin poliisi tekee töitä vähällä resurssilla. Arki pyörii ja Kinnusen mukaan isoin kiitos siitä kuuluu joustavalle ja venyvälle henkilökunnalle.

– Tavanomaiset tehtävät pystytään hoitamaan henkilökunnan venymisen vuoksi, toistaiseksi on jaksettu ja paineen alle.

– Tosiasia on, että meillä ei ole toiminnallista reserviä. Jos jotakin sattuu, tukipartion tuleminen saattaa kestää hyvinkin pitkään. Harvaan asutulla alueella ja pitkillä välimatkoilla, partio ei ole välittömästi paikalla, jos ei satu olemaan lähistöllä. Olen sanonut ihmisille, että soittakaa aina 112, se voi olla lähellä mutta voi kestää pitempäänkin.

Hätänumeroon soittaminen on tärkeää myös rikosten tilastoitumisen vuoksi. Poliisin rahoitus perustuu myös muun muassa hälytyspalveluiden suorittamiseen ja poliisin tietoon tulleiden rikosten selvittämiseen. Se on yksi tapa perustella poliisin saatavuutta.

Riittävätkö poliisivoimat Lapissa?

Yle selvitti viime vuoden lopulla, kuinka kauan poliisia odotetaan eri puolilla Suomea. Lapissa poliisia joutuu odottamaan vähintään puoli tuntia yhdeksällä paikkakunnalla. Vasteaika oli seurantajakson aikana pisimmillään Utsjoella, keskimäärin 85,7 minuuttia. Utsjoella ei ole enää pariin vuoteen ollut omaa poliisia. Myös Enontekiöllä vasteaika oli yli tunnin. Enontekiö on jäänyt ilman vakituista poliisia keväällä, viranhaltijan jäätyä eläkkeelle.

Enontekiöllä poliisin puuttuminen on herättänyt kuntalaisissa pelkoa ja kunta halusi palkata itse oman seriffin. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kuitenkin tyrmäsi kunnan seriffihaaveet.

Lapin poliisin tilannetta on käsitelty sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) kanssa heinäkuussa. Aamulehti kertoo, kuinka kokoomuksen Lapin piirin puheenjohtaja Heikki Autto ja poliisin neuvottelukunnan puheenjohtaja Sanna Luoma veivät ministerille viestiä Lapin poliisien resursseista.

Viestin mukaan hankalin tilanne on Ylä-Lapissa, mutta ongelma koskee koko Lappia. Esimerkiksi Tornio-Haaparannan vilkas raja vaatii poliisivoimia ja Kemi-Tornioon kaivataan lisää vahvuutta.

–Emme saa päästää maailmalle leviämään uutisia, että täällä on isoja osia maasta jätetty kokonaan ilman turvallisuusviranomaisia, Autto sanoo Aamulehden jutussa.

Abiturientti Kevin Österman on samassa tilanteessa kun moni muukin lukio-opintojen loppusuoralla oleva tai jo ylioppilaaksi kirjoittanut nuori. Kysymykseen tiedätkö, mikä sinusta tulee isona, on vaikea vastata.

– Astronautti tai en tiedä, ei ole mitään hajua vielä.

Kevinin ongelma ei ole vaihtoehtojen puute vaan se, että on liian paljon asioita, mitä hän haluaisi tehdä. Tekninen ja kaupallinen ala kiinnostavat, astronautiksi hän ei oikeasti halua.

Kevinillä ja muilla lukion kaksi vuotta sitten aloittaneilla on pakollista opinto-ohjausta tuplamäärä aiemmin opiskelleisiin verrattuna.

Mattlidens gymnasiumin opinto-ohjaaja Anna Quagraine onkin ollut Kevinille iso apu opintojen suunnittelussa.

– Mutta eihän Anna voi sanoa, mitä haluaisin tehdä. Se on mun oma juttu, Kevin pohtii.

Myös Karin Wasström on abivuoden alkaessa epävarma tulevaisuuden suunnitelmistaan.

– Pakko sanoa, että en oikeastaan tiedä, yritän keksiä.

Ehkä otan jotakin laajempaa opiskeluainetta ja katsotaan sitten. Karin Wasström

Karin uskoo, että hän pystyy päättämään lukuvuoden aikana, minne hakee opiskelemaan, mutta sitä, mihin ammattiin hän päätyy, hän ei vielä tiedä.

Nyt tuntuu siltä, että opiskelun aloittaminen jo ensi vuoden syksynä olisi hyvä vaihtoehto.

– Ehkä otan jotakin laajempaa opiskeluainetta ja katsotaan sitten.

Ronja Parkkari puolestaan on tiennyt jo pitkään mitä hän haluaa.

– Lääkikseen, se on ollut sellainen pienen tytön unelma jo aika kauan. Se on vahvistunut lukion aikana. Olen sillä tavalla poikkeus, että olen varma siitä, mitä haluan tehdä.

Ronja kertoi opinto-ohjaajalleen heti uratoiveestaan ja kävi hänen kanssaan läpi, mihin lukio-opinnoissa kannattaa keskittyä.

Koska lääkikseen pääsy on haastavaa, on Ronja miettinyt jo varasuunnitelman. Biologia on hänen lempiaineensa ja tuleva ammatti voisi olla jotakin siihen liittyvää.

Olen sillä tavalla poikkeus, että olen varma siitä, mitä haluan tehdä. Ronja Parkkari

Jos tuijotetaan tilastoja, tästä kolmikosta vain yksi aloittaa opinnot ylioppilaskirjoitusten jälkeen ensi vuoden syksyllä. Suomessa vain kolmasosa kevään ylioppilaista jatkaa opintojaan suoraan lukion jälkeen.

– Se on kansainvälisesti poikkeuksellisen vähän. Suomi erottuu tässä suhteessa merkittävästi muista OECD-maista. Se on asia, johon toivotaan saatavan parannusta, sanoo opetusneuvos Heikki Blom opetus- ja kultturiministeriöstä.

Jatko-opintojen alun viivästymiseen on monta syytä, muistutta Blom. Yhtenä syynä on epätietoisuus siitä, mitä halutaan opiskella.

Opinto-ohjauksen tehostaminen on jatkossa yksi keinoista, joilla nuoria pyritään auttamaan opiskelupaikan ja oman alan löytämisessä.

– Välivuosista ei varmaan kaikkien osalta päästä eroon, mutta mitä useampi tietää varhaisemmassa vaiheessa mitä hän haluaa, sitä parempi se on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Vuoden 2021 syksyllä nuorilla on oikeus saada ohjausta omien tarpeidensa mukaisesti. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatiminen on kirjattu lakiin.

Opinto-ohjaukseen on oikeus myös lukiosta eroamassa olevilla ja vuoden ajan niillä ylioppilailla, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa.

Välivuosista ei varmaan kaikkien osalta päästä eroon. Heikki Blom

Opinto-ohjaaja Anna Quagraine sanoo, että on hyvä, että opinto-ohjauksen laatu halutaan taata kaikissa kouluissa.

Espoolaislukiossa tehdään jo nyt kaikille oppilaille henkilökohtainen suunnitelma, mutta näin ei ole välttämättä kaikkialla. Myös opinto-ohjaajien ja heidän ohjattavanaan olevien nuorten määrä lukioissa vaihtelee paljon.

– Monella on oikein hyvä tilanne. Mutta todella monella on myös niin surkea tilanne, että ei esimerkiksi ehdi tapaamaan kaikkia opiskelijoitaan henkilökohtaisesti ja voi olla kuusi, jopa seitsemänsataa ohjattavaa.

Monella on niin surkea tilanne, että ei ehdi tapaamaan kaikkia opiskelijoitaan henkilökohtaisesti. Anna Quagraine

Noin 300-500 ohjattavaa on Suomen Opinto-ohjaajien yhdistyksen lukiotoimikunnan puheenjohtajana toimivan Quagrainen mukaan aika tavallinen ohjattavien määrä.

Opinto-ohjaajat ovat pitäneet jo vuosia 200-250 oppilasta sopivana määränä ja tähän tulisi Quagrainen mielestä viimeistään uudistuksen myötä päästä.

Opetusneuvos Heikki Blom sanoo, että lukiokoulutuksen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia siitä, että oppilaiden oikeus toteutuu. Lakiin tai asetuksiin määriä ei kirjata., mutta uudistuksen tavoite on selvä.

– Se, että opiskelijat ovat entistä tietoisempia opintojensa kuluessa, että mitä he haluavat opiskella, mitä he haluavat ylioppilastutkinnossa kirjoittaa ja mihin he haluavat lukion jälkeen opiskelemaan ja mihin he haluavat suuntautua, että he löytävät oman paikkansa tässä yhteiskunnassa, luettelee Blom.

Blomin mielestä opiskelijan ei kuitenkaan tarvitse soimata itseään, jos hän ei kaikesta ohjauksesta huolimatta ylioppilaskeväänä tiedä mitä haluaa.

– En minä sitä näin kokisi. Näkisin sen palveluna, lisämahdollisuutena, jonka opiskelija saa ja joka auttaa häntä elämässä eteenpäin aikaisempaa paremmin.

Vaikka ei tiedä, mitä haluaa opiskella, niin tietää omat vahvuutensa. Anna Quagraine

Anna Quagraine sanoo, että opiskelijalla joka on saanut hyvää opinto-ohjausta on "tietotaito" kunnossa.

– Vaikka ei välttämättä tiedä, mitä tarkalleen haluaa opiskella, niin tietää kuitenkin omat vahvuutensa ja tietää eri jatkovaihtoehdoista, että on A- ja B-vaihtoehdot.

– Ja jos en pääsekään opiskelemaan, niin tiedän mitä järkevää teen välivuoden. aikana.

Kevin sanoo, että jos hän ei saisi opiskelupaikkaa niin yhteydenotto lukioaikaiseen opoon Annaan voisi olla paikallaan.

– Kyllä varmaan soittaisin, että onko mitään ehdotuksia, nauraa Kevin.

Myös Karin ja Ronja pitävät uudistusta hyvänä, vaikka he eivät pääsekään siitä nauttimaan.

Apua välivuoden aikaiseen pähkäilyyn on saatavilla lukioista neljän vuoden kuluttua. Koulutuksen järjestäjä päättää, missä ja kuka sitä antaa.

Lue myös:

Korkeakoulupaikkaa harkitsevan iso ratkaisu: "Siinä valitaan kotipaikkakunta monelle vuodelle" – Lisähaussa tyrkyllä yli tuhat paikkaa

Koulutuksen uudistukset patistavat nuoria tekemään tärkeitä päätöksiä yhä nuorempina – Tutkija: Perhetaustan merkitys voi korostua entisestään

Yo-todistuksella suoraan unelma-alalle – Katso aineet ja arvosanat, joilla keräät pisteet oikikseen, lääkikseen ja kauppikseen vuonna 2020

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat julki: Joka kuudes hakija sai paikan ylioppilastodistuksella – Katso, mille aloille ja oppilaitoksiin oli vaikeinta päästä

Korkeakoulujen yhteishaussa 153 000 hakijaa – vaikeinta sisäänpääsy kuvataidealalle

Seattlessa Yhdysvalloissa otettiin lauantaiaamuna Suomen aikaa luvatta haltuun Alaska Airlinesin lentokone.

Seattle-Tacoman kansainvälisen lentoaseman viranomaiset kertovat, että koneen olisi varastanut lentoyhtiön mekaanikko. Konetta ajettiin takaa kahdella puolustusvoimien hävittäjällä, minkä jälkeen varastettu kone törmäsi pieneen Ketron-saareen.

Lentokoneessa ei ollut tiettävästi matkustajia.

Epäilty on viranomaisten tiedossa

Paikallisen seriffin tiedottaja Ed Troyer on kertonut Twitterissä, että epäilty olisi 29-vuotias itsetuhoinen mies, joka on heidän tiedossaan. Mies toimi yksin, ja terroriteon mahdollisuus on suljettu pois.

Törmäys johtui mahdollisesti taitojen puutteesta tai siitä, että "mies teki ilmassa temppuja".

Seriffin mukaan mies on todennäköisesti kuollut törmäyksessä.

Lentoyhtiön mukaan lentokone oli Horizon Airin Bombardier Q400, jolla lennetään lyhyempiä matkoja maan länsiosissa. Koneessa on 76 matkustajapaikkaa.

Sosiaaliseen mediaan on ladattu paljon videoita varastetusta koneesta ja sitä jahtaavista hävittäjistä.

Vitsaili lennonjohdolle

Lennonjohdon kanssa käydystä keskustelusta on olemassa ääninauha, jolla mies sanoo, että hänellä on paljon ihmisiä, jotka välittävät hänestä.

– He pettyvät, kun kuulevat, että tein tämän. Olen vain murtunut tyyppi, ja minulla on ehkä pari ruuvia löysällä.

Brittiläinen yleisradioyhtiö BBC kertoo, että mies ehdotti pystyvänsä laskeutumaan koneella itse, koska on pelannut joitakin videopelejä. Hän myös pohti, antaisiko Alaska Airlines hänelle töitä, jos hän pystyisi siihen.

Kanadalainen toimittaja Jimmy Thomson tviittasi osan keskustelusta tekstitettynä.

11.8. kello 10.21 lisätty maininta lennonjohdon kanssa käydystä keskustelusta.

Kun Juha Kauppiselta kysyy, sanooko kukaan ikinä hänen lähipiiristään siitä, että hän näyttää väsyneeltä, Kauppinen naurahtaa.

– Joo ja ironista kyllä siinä vaiheessa sanotaan, kun on levännyt kunnolla. Sitten näytän väsyneeltä. Kyllä sen huomaa jälkeen päin itsekin, että olisi viisasta hidastaa. Tämä duuni on sellaista, että mennään tukka putkella. Tukkakin on jo lähtenyt. Se kertoo tästä vauhdista.

Juha Kauppinen on kansainvälisen myynnin johtaja CSE Entertaimentilla. Kajaanilainen yritys myy ympäri maailmaa liikunnallisia pelejä. Ei ole harvinaista, että lähtö maailmalle tapahtuu muutaman päivän varoitusajalla.

Aikavyöhykkeiden ylittäminen aiheuttaa työssä haasteita. Monelle ulkomailla matkaavalla on varmasti tuttua aikaerorasituksen aiheuttamat oireet.

– Kyllä on hyvin sekava olotila siinä vaiheessa. On nälkä, mutta mikään ei maistu. On hereillä, mutta ei oikeastaan ole hereillä. Siinä on yö ja päivä ihan sekaisin, Kauppinen kuvailee.

Väsymys heikentää kognitiivisia toimintoja. Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Barbara Bergbom sanoo, että vuorokauden valvominen heikentää ajatustyötä yhtä paljon kuin promillen humala. Tällöin ajatus takkuaa ja muisti ei toimi.

Kerran Kauppinen lähti asennusreissulle kovalla kiireellä. Hän sekoitti vahingossa laukut keskenään lentokentällä, jonka jälkeen turvatarkastuksessa ihmeteltiin kaikkia puukkoja ja meisseleitä, joita laukusta löytyi.

Veli-Matti Nurkkala on CSE Entertaimentin toimitusjohtaja. Hän kyselee työntekijöiltä, miten heillä menee. Nurkkalan mukaan on mahdotonta nähdä, miten joku työntekijä voi ja siksi hän haluaa saada jokaisen itse ajattelemaan asiaa.

Myös Nurkkala matkustaa työssään ja tunnistaa matkustamisen aiheuttamat haasteet. Univaje aiheuttaa haasteita, mutta suurempi haaste on henkinen kuormittavuus: matkat ovat yritykselle kalliita, joten aikaa on rajatusti ja halu onnistua on kova.

Välillä matkalla tulee kiire, jos lento viivästyy tai muut asiat eivät mene suunnitellusti. Kerran Kauppinen on mennyt palaveriin suoraan lentokentältä. Puvun hän vaihtoi päälleen taksin kyydissä. Muutamienkin tuntien jälkeen pitäisi olla osastolla urheilemassa yrityksen laitteilla puvut päällä ja näyttää virkeältä.

Matkustaessa istuminen on fyysisesti kuormittavaa ja unen puute heikentää toimintakykyä.

Yöuni on tärkeintä palautumiselle, mutta myös päivällä pitäisi olla lepohetkiä. Ilman palautumista keho käy ylikierroksilla ja uni häiriintyy.

Ilman lepoa voimat eivät myöskään riitä mihinkään työpäivän jälkeen. Aamulla voi olla vaikea nousta ylös eikä työhön lähteminen tunnu mieluisalta.

Työnteko kuormittaa paljon myös henkisesti: pitkäksi venyvät työpäivät, haastavat työtehtävät, vieraassa kulttuurissa toimiminen ulkomailla, turvattomuus ja uudet asiat vievät voimia. Työn ja muun elämän yhteen sovittaminen voi myös olla haasteellista. Nämä vaativat veronsa.

Joskus täytyy ottaa univelat takaisin. Yleensä matkan jälkeen levätään kunnolla, että ollaan valmiina seuraaviin seikkailuihin. Veli-Matti Nurkkala

Työterveyslaitoksen vanhemman asiantuntijan Barbara Bergbomin mukaan ei ole väliä, onko matkan kuormittavuus fyysistä vai henkistä, sillä keho reagoi molempien kuormitusten aiheuttamaan stressiin samalla tavoin.

Kauppisella eikä Nurkkalalla ole kummallakaan ihmereseptiä työmatkailusta toipumiseen. Parhaimmat keinot ovat yksinkertaisia, mutta niitä on tarvinnut opetella ja oppiminen jatkuu edelleen.

Kauppinen on omien sanojensa mukaan ehdollistanut itsensä lentokonenukkumiseen. Tärkeimmät välineet tähän ovat korvatulpat ja silmäläpät. Unen tärkeyden molemmat miehet tunnustavat, vaikka unitavoiteet eivät aina toteudu. Muutaman tunnin unia otetaan silloin kun mahdollista.

Rutinoituminen auttaa kuormittavuuden vähentämisessä. Ensimmäisillä matkustuskerroilla energiaa täytyi käyttää esimerkiksi lentokentällä toimimiseen: miten turvatarkastuksessa käyttäydytään ja mistä portit löytyvät. Nyt miehillä alkaa olla joissain maissa omia kantapaikkoja.

Matkalla jaksaa paremmin kun vaikka Saksassa tietää, mistä saa hyvää Wiener schnitzeliä.

Molemmat miehet yrittävät toipua matkasta sen jälkeen. Nurkkanen ei usko, että voitaisiin kehittää ihmepilleri, jolla korjattaisiin uupumus. Vaikka toipumista voi tehostaa erilaisin keinoin, keho tarvitsee kuitenkin aikaa palautua.

– Joskus täytyy ottaa univelat takaisin. Yleensä matkan jälkeen levätään kunnolla, että ollaan valmiina seuraaviin seikkailuihin.

Matkan jälkeen täytyy tehdä myös asioita, jotka vie ajatukset työstä johonkin muuhun. Kauppinen ei ehdi työasioita lenkillä miettiä ja Nurkkalan työstressi lipuu pois, kun hän pyytää kuhaa.

Merja Kyllönen kärsi pitkään tunteesta, onko hän tehnyt tapeeksi

Merja Kyllönen on pitkästä aikaa lomalla Suomussalmen mökillään. Kyllönen on europarlamentaarikko, joka lentää yli kaksisataa kertaa vuodessa. Hänen elämästään kuluu siis tällä hetkellä suuri osa lentokoneessa.

Kyllönen on huomannut iän lisäävän matkustamisen aiheuttamaa kuormitusta. Keho tuntuu raskaalta ja toipumisaikaa tarvitaan enemmän kuin nuorempana.

Yleensä työpäivät parlamentissa ovat kahdestatoista kuuteentoista tuntia. Matkustamisen jälkeen pitkät päivät vaativat veronsa.

Kyllönen on tietoisesti harjoitellut rauhoittumista. Enää koko matkustusaikaa ei tarvitse käyttää töiden tekoon vaan matkustaessa on mahdollista myös hiljentyä.

– Kyllä sitä huomaa olevansa työnarkomaani. Aina pitää tehdä, mutta matkasta toipuu paremmin, jos antaa kropalle ja mielelle aikaa rauhoittua matkustaessa.

Muutaman ystävän vakava sairastuminen sai Kyllösen miettimään elämää ja sitä, mikä siinä on tärkeää. Hän pitää työstään, mutta ei halua kuolla työntekoon. Ihminen ei ole tehty kivestä ja siksi jokainen tarvitsee myös lepoa. Siitä ei kannata tuntea huonoa omatuntoa.

Rankkoja ovat esimerkiksi kireät pakkasaamut. Kun sataa lunta ja kaikki tuntuu jäykältä ja vaikealta ja pitäisi lähteä aamuyöstä lentokentälle. Silloin Kyllöselle tulee välillä mieleen, että elämän voisi käyttää eri tavoin.

Vaikeaa on myös unenpuute, jota politikot joutuvat sietämään työssään.

–Se on totta, että mitä enemmän esimerkiksi neuvotellaan, jota tehdään politiikassa yökausia, sitä huonommaksi lopputulos tulee.

Mitä kuormittuneempi ihminen on, sitä enemmän virheitä hän tekee. Väsyneenä ei välttämättä itse myöskään huomaa, tuleeko tehtyä virheitä tai jääkö jotain tärkeää huomaamatta päätöksiä tehdessä.

Ongelma on, että omaa väsymystä on joskus vaikea huomata. Usein siinä vaiheessa, kun huomaa oman toimintakyvyn heikentyneen, on se jo heikentynyt jo oleellisesti.

Kun huomaa, ettei ajatus kulje, asialle on yleensä siinä hetkessä mahdotonta tehdä mitään. Oleellista olisi oppia pitämään huolta palautumisesta ennakoon

Se on totta, että mitä enemmän esimerkiksi neuvotellaan, jota tehdään politiikassa yökausia, sitä huonommaksi lopputulos tulee. Merja Kyllönen

Työmatkaa suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon myös riittävä palautuminen matkoilla. Esimerkiksi tärkeitä neuvotteluita ei kannata pitää ensimmäisenä päivänä, jos työntekijällä on useamman aikavyöhykkeen ylittävä rasittava matka takanaan.

Merja Kyllösen ympäriltä löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka sanovat, kun väsymys alkaa näkyä ja muistuttavat levon tarpeesta.

Ensimmäiset lomapäivät ovat hankalia. On tunne, että onko sitä sittenkään tehnyt tarpeeksi.

Tähän Kyllönen vinkkaa kokeilemaan vanhaa keinoa: voi työntää sormet vesilasiin, ja jos sormet ovat märät, niin on korvattavissa. Lomasta voi nauttia, kun tajuaa, ettei itse tarvitse olla aina kaikkea tekemässä.

Kauan Kyllönen ei pysty olemaan paikallaan edes lomalla, mutta tekeminen on erilaista kuin työssä. Nyt Kyllösellä on ohjelmassa varaston tyhjentämistä ja maalin raaputtamista.

– Niissä näkee kätensä jäljen. Tämä työ on yleensä sellaista, että kun hyviä asioita tapahtuu, ei näe lopputulosta. Sitten kun pahoja asioita tapahtuu, niin kuulet siitä lopun ikää. Ehkä sitä haluaa jotain kädentöitä, jossa näkee, että on saanut jotain aikaiseksi.

Kyllönen huomaa olevansa taas valmis työhön kun työasiat ovat poissa mielestä eikä yöllä herää miettimään direktiivejä.

Kanootista on tullut Kyllöselle toinen koti ainakin loman ajaksi. Vesi on hänelle tärkeä elementti, sillä sen äärellä asiat on helpompi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Seppo Venesjärvi on hyväksynyt väsymyksen osaksi työtään

Nuorena miehenä Seppo Venesjärvi vältteli työtä ja siksi kesällä oli aikaa laiskotella. Yhden päivän suunnitelma oli mennä kaverin kanssa Hietaniemen uimarannalle kassissa ranskanleipää ja viiniä.

Kaverukset ohittivat matkalla kuljetuspäällikön, joka nojaili seinään. Päällikkö kysyi, mihin nuoret olivat menossa. Työ ei houkutellut ja miehet sanoivat menevänsä rannalle. Päällikkö vastasi, etteivät he ole menossa rannalle, sillä hän tarvitsee kahta auton apumiestä.

Nyt Venesjärvi on ajanut rekkaa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänellä on oma toiminimi Orimattilassa. Työpäivät ovat helposti kaksitoista tuntisia eikä toimeksiantoja tiedä kauhean pitkälle.

Työpäivien pituudessa on Venesjärven mukaan ongelma, sillä vaikka laki säätää työajan yhdeksään tuntiin, todellisuus on toinen.

Venesjärvi syyttää tilanteesta liukuvaa työaikaa, jolloin kuljettaja ei tiedä, koska varastotyöntekijät ovat paikalla. Siksi työpäivät ovat yleensä kaksitoistatuntisia.

– Huomisesta minulla on esimerkiksi aavistus, että yritetään työntää kolmen tuuman reikään neljän tuuman tavaraa.

Työpäivät ovat siis rankkoja. Venesjärven sanojen mukaan joskus on väsyneempi kuin väsynyt turnipsi. Silti hän on jaksanut työssään.

Venesjärvi on lukenut väsymyksen vaarallisuudesta. Hän uskoo tietävänsä, koska pitää hidastaa.

– Yhdessä vaiheessa työviikot venyi ja oli kahdestasadasta kolmeensataan tuntia kuukaudessa. Silloin tuntui, että vapisee vaan.

Pitkäaikainen ylikuormitus voi johtaa työuupumuksen. Uupumus syntyy jatkuvasta stressistä, josta ei ole päässyt palautumaan. Uupumus alkaa näkyä esimerkiksi siinä, ettei työ enää kiinnosta tai tunnu mukavalta, Bergbom kertoo.

Yhdessä vaiheessa työviikot venyi ja oli kahdestasadasta kolmeensataan tuntia kuukaudessa. Silloin tuntui, että vapisee vaan. Seppo Venesjärvi

Venesjärvi ymmärsi onneksi merkit ja teki hetken ajan neljä päiväistä työviikkoa. Hän ei enää aja ulkomailla ja yrittäjyys on antanut mahdollisuuden järjestellä töitä eri tavoin.

Iän myötä Venesjärvi on tajunnut omia rajojaan ja oppinut mukauttamaan työtä oman kuntonsa mukaan.

Kun hän lähtee matkalle, hän jättää suosiolla puhelimet ja koneen kotiin ja ilmoittaa kaikille olevansa lomalla. Lomailu onnistuu, kun ei ole kiusauksia tehdä työtä.

Jaksamaan auttaa myös liikunta. Joskus Venesjärvi näki kuvan Mika Myllylästä ja ajatteli, että jos Myllylä pitää kunnostaan huolta rämpimällä suolla sauvojen kanssa, hänkin kokeilee. Sauvakävelyä Venesjärvi komentaa kaikkien kokeilemaan.

Tärkeää olisi pitää huolta, että palautumista tapahtuisi joka päivä. Lepoa ja virkistäytymistä ei pitäisi jättää vain viikonloppuihin.

Venesjärven mukaan väsymys kuuluu kuitenkin työn luonteeseen. Vastineeksi työ antaa hänelle paljon ja erityisesti nuorempana tehnyt ulkomaan seikkailut lämmittävät vieäkin mieltä.

Kasvimyrkky Roundupia valmistava Monsanto joutuu maksamaan kuolemansairaalle yhdysvaltalaismiehelle lähes 290 miljoonan dollarin eli yli 250 miljoonan euron korvaukset.

Kalifornialaisen valamiehistön mukaan Roundup ja sen ammattikäyttöön tarkoitettu versio Ranger Pro vaikuttivat merkittävästi siihen, että mies sairastui syöpään.

Kumpaakin ainetta myydään myös Suomessa ja muualla Euroopassa.

Syöpäsairas mies toimi koulujen piha-alueiden hoitajana ja myrkytti rikkakasveja jopa 30 kertaa päivässä. Lääkäreiden mukaan hän ei elä enää muutamaa vuotta kauempaa.

Valamiehistön mukaan Monsanton olisi pitänyt varoittaa tuotteidensa syöpäriskistä. Yritys on johdonmukaisesti kiistänyt tuotteidensa voivan aiheuttaa syöpää ja sanonut tutkimusten osoittaneen ne turvallisiksi.

Oikeudenkäynnin aikana paljastui, että Monsanton on epäilty tehtailleen itselleen edullisia tutkimustuloksia.

Kyseessä on ensimmäinen oikeusjuttu, jossa syöpää sairastava syytti sairaudestaan Roundupia. Monsantoa vastaan on vireillä yli 5 000 vastaavanlaista oikeusjuttua.

Monsanto on ilmoittanut aikovansa valittaa päätöksestä.

Terveyshaitoista ollaan eri mieltä

Tuore oikeusjuttu perustui Maailman terveysjärjestön WHO:n alaisuudessa toimivan kansainvälisen syöpätutkimusjärjestön IARC:n näkemykseen.

Järjestö on todennut Roundupin pääasiallisen vaikuttavan ainesosan glyfosaatin olevan karsinogeeninen aine, joka voi altistaa syövälle.

Euroopan elintarvikeviraston ja kemikaaliviraston mukaan ei ole näyttöä siitä, että ainesosalla olisi haitallisia vaikutuksia.

Glyfosaatti on maailman yleisimmin käytetty rikkaruohomyrkky. Sen eurooppalainen myyntilupa on ollut vaakalaudalla, koska epäillyt terveysvaikutukset ovat johtaneen aineen epäsuosioon.

Viime vuonna tehdyn päätöksen mukaan sitä saa myydä EU:n alueella ainakin vuoden 2022 lopulle saakka. Suomi on kannattanut myyntiluvan jatkamista.

Monsanto on yksi maailman suurimmista maataloudessa käytettyjen kasvien jalostajista sekä kasvinsuojeluaineiden tuottajista.

Lue myös:

Merkel suomii maatalousministeriään glyfosaatista – mutkistuvatko Saksan hallituskuviot taas?

Kiistelty torjunta-aine glyfosaatti sai viiden vuoden jatkoajan

Torjunta-aine glyfosaatin myyntiluvan jatkolle ei löytynyt riittävää tukea EU:ssa

”Se ei ole sinun syysi. Se ei ole sinun häpeäsi. Tämä tapahtui sinulle, ja tämä korjataan.”

Jotain sellaista Amanda Palo olisi halunnut kuulla, kun hänet kahdeksan vuotta sitten raiskattiin. Sen sijaan Palolta kyseltiin poliisikuulusteluissa, että olitkohan vähän kännissä.

Palon isosisko Olga oli mukana, ja vaati paikalle toisen kuulustelijan. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Miespoliisin tökerö utelu vahvisti häpeää ja syyllisyyttä, jota Palo tunsi jo valmiiksi – kuten seksuaalisen väkivallan uhrit aiheetta ja usein tuntevat.

– Olin varmaan jo pienenä omaksunut ajatuksen, että jos jotain tällaista joskus tapahtuu, niin ehkä silloin on itse tehnyt jotain väärää.

Ajatus siitä, että nainen on tavalla tai toisella itse aiheuttanut kokemansa seksuaalisen väkivallan, on Palon mielestä masentavan yleinen.

– Vaikka sanotaan, että raiskaus on aina väärin, sen sanomisen lomassa annetaan ymmärtää, että jotain se nainen on tehnyt väärin, ollut väärässä paikassa, pukeutunut väärin, ollut kännissä tai jotain. Ne ovat aivan irrelevantteja asioita. Se, että olisit jotenkin osasyyllinen, syötetään sun mieleen. Se ajattelu tuntuu siirtyvän sukupolvelta toiselle.

"Päätin, että en enää ole joku, jolle vain kävi näin"

Amanda Palo voi tapahtuneen jälkeen vuosikausia huonosti, oli masentunut, sai paniikkihäiriöitä, nukkuminen oli vaikeaa.

Perheen ja terapian avulla Palon pahoinvointi alkoi viimein purkautua. Sen myötä syntyi päätös ottaa raiskauskokemuksestaan niskalenkki.

Syntyi monologinäytelmä Kilari, jossa Amanda Palo näyttelee itseään, ja jonka hänen siskonsa Olga Palo on ohjannut.

– Päätin, että en enää halua olla joku, jolle vain kävi näin. Päätin, että en ole uhri, vaan toimija. Halusin elämäni takaisin, kun oli mennyt vuosia niin, että koin vain katsovani sitä sivusta.

Sisko muisti kuulustelun tapahtumat, äiti tarkkaan puhelut, joita tyttärensä kanssa kävi raiskauksen jälkeen. Näytelmätekstissä käytettiin myös poliisin asiakirjoja ja lääkärinlausuntoja.

Palon omat muistikuvat olivat hataria, sillä häpeä humisi tapahtumahetkellä korvissa. Häpeä ja ahdistus pakottivat myös torjumaan muistot pitkäksi aikaa. Palo ei ajatellut tapahtunutta, ei muistanut, eikä muistellut.

– Kun kävin läpi tapahtumia siskoni kanssa, niin vähän aikaa vielä mietin, kuka tämä tyyppi on joka näitä juttuja puhuu? En tunnistanut sitä, että tämä on tapahtunut minulle. Ymmärsin vain sen pahan olon. Pahan olon syyn käsitin vasta, kun näin kaiken valmiina tekstinä.

Palo kirjoitti Kilarin auttaakseen itseään, mutta oli toinenkin syy.

Palo halusi tehdä esityksen, jollaisen näkeminen olisi voinut auttaa häntä kahdeksan vuotta sitten, ja jonka näkeminen voisi auttaa jotain vastaavaa kokenutta nyt.

Palo halusi tehdä esityksen, jossa raiskauksen kuvauksella on jotain tekemistä todellisuuden kanssa.

"Vanhaa toistava raiskauskuvasto ei auta uhria"

Näyttämöllä ja elokuvissa raiskataan alvariinsa.

Hyvin harva nuori naisnäyttelijä voi välttyä esittämästä seksuaalisen väkivallan uhria.

Pari vuotta sitten Anna Paavilainen kyseenalaisti teatterin todellisuudelle vieraat seksuaalisen väkivallan kuvaukset Play Rape - näytelmällään.

Amanda Palon Kilari tekee saman käsittelemällä todellista raiskauskokemusta ja ennen kaikkea sitä, mitä varsinaisen väkivallanteon jälkeen tapahtuu.

– Jos olisin nuorena kuullut, nähnyt, tai lukenut tällaisen stoorin, jos edes jossain kuvastossa olisi ollut tällainen kertomus, se olisi varmasti auttanut. Mä haluan, että raiskauksista puhutaan sillä tavalla, jolla ne oikeasti usein menevät.

Palo ei löydä itseään, eikä kokemustaan tavasta, jolla seksuaalista väkivaltaa tavallisesti esitetään.

– Raiskauskuvasto, jota on vaikka televisiosarjoissa, on aika pitkälle miesten rakentamaa. Se toistaa samaa vanhaa, eikä auta uhreja yhtään.

Palon mielestä teatterin ja elokuvien raiskauskuvaukset ovat aina väkivaltafantasiaa, vaikka muuta väitettäisiin.

– En tietenkään väitä, että mun kokemukseni olisi yleismaailmallinen. Kuitenkin naisena, joka on kokenut raiskauksen, tiedän paremmin kuin joku mies, mitä se on. Tiedän paremmin, mikä se kaava on, ja mitä ne tunteet, joita silloin tuntee.

Parhaillaan Tampereen Teatterikesässä vieraileva Kilari onkin ollut monelle tärkeä esitys. Erityisen voimaannuttava on näytelmän kohta, jossa poliisikuulustelusta esitetään toinen versio. Sellainen, missä näytetään, kuinka asia olisi hoidettu hyvin ja oikein.

Siihen saa osallistua myös yleisö.

– Halusimme Olgan kanssa, että emme ole vain reaktiivisia, vaan proaktiivisia. Halusimme puhua myös utopioista.

Kaikki eivät Kilarista kuitenkaan ihastuneet.

Kilari poiki vihapostia

Amanda Palolle on sadellut Kilarin takia törkeää, raivokasta, naisvihaa kihisevää postia. Suuri osa raivoajista ei edes ole nähnyt esitystä. Lehtijuttu on hyvin riittänyt laukaisemaan kiihkeitä reaktioita.

– Palautteesta 90 prosenttia on lämmintä ja hyvää. Sitten on se iso joukko palautetta, joka on häpäisevää, likaista ja rumaa. Joidenkin miesten kielenkäyttö mua kohtaan on kammottavaa.

Netin kautta syydetty kuona aiheuttaa ensin häpeää ja surua. Sitten se muuttuu vihaksi ja epäymmärrykseksi, Palo kuvailee. Kolmas vaihe vihapostin kohtaamisessa on sen blokkaaminen.

– On vain pakko yrittää siirtää se sivuun, ja esimerkiksi estää sitä lähettävät ihmiset esimerkiksi Facebookissa. Reagointi viesteihin ei vie mihinkään. Mun pitää keskittyä tähän mitä teen, eikä niihin yksilöihin, jotka haluavat lytätä mut.

Palo arvelee, että yksi syy vihapostiin on empatian puute.

– Se on maailmassa kauhean yleinen ilmiö. Ei nähdä omaa paikkaa pidemmälle, ja siltä omalta mestalta on hirveän helppo huudella. Varsinkin, jos mitkään rakenteelliset ongelmat eivät koske just sua.

Kilarin vahva feministinen ääni myös ärsyttää monia. Nykyisistä valtarakenteista hyötyvä osa maailmaa huolestuu, kun joku nainen yrittää muuttaa asioita, Palo summaa.

– Tietysti se aiheuttaa pelkoa, turhautumista ja vihaa. Entä, jos joudunkin luopumaan miellyttävistä etuoikeuksistani ja tavoistani, kuten naisille huutelusta ja naisten puristelusta ja sen sellaisesta?

"Pelkään, että #metoo on hetken hittijuttu"

Jälkeenpäin Amanda Palo on ihmetellyt, miten hän ikinä uskalsi tehdä Kilarin.

– Mä olen perusluonteeltani aika pelokas. En ehkä ajatellut aloittaessani, että tämä oikeasti tarkoittaa, että menen näyttämölle ja kerron kaikille kaiken.

Apuna oli perhe ja ystävät, jotka kannustivat Paloa päivittäin. Sitten viime syksyn harjoituksiin ilmestyi avuksi juuri sillä hetkellä roihahtanut #metoo-liike.

– Viimeinen varmistus Kilarin toteuttamiselle tuli kesken harjoituskauden. Metoo osoitti, että tämän aika on nyt.

Maailmanlaajuinen #metoo on Palon mielestä poikinut nopeasti paljon hyvää. Näyttää siltä, että asiat ovat muuttuneet. Palo on kuitenkin huolissaan siitä, onko muutos pysyvä, tai riittävä.

– Pelkään, että kyseessä on tämän hetken hittijuttu. Pahimmillaan käy niin että jengi pitää nyt mageena, että Kilarin kaltaisia juttuja tehdään, mutta sitten aalto taas kääntyy. Sitten palataan taas vanhoihin normeihin.

Asiat eivät sitä paitsi muutu vain yksittäisten esitysten kautta, Palo huomauttaa. Hän haastaa teatterinjohtajat, käsikirjoittajat ja ohjaajat miettimään, ketä lavalle otetaan ja keiden tarinoita siellä kerrotaan.

– Kaikilla pitäisi olla samaistumispintaa, ja meidän pitää nähdä erilaisia kohtaloita. Tähän asti on nähty miestarinoita, joissa naisen asema on ollut tietynlainen tai olematon.

Miten olet varma, että rakkaus tämän miehen kanssa kestää?

Kysymys yllättää Päivi Lartaman. Hän naurahtaa ensin ja lähtee sitten hakemaan sanoja.

– Ehkä mä olen samanlainen. Jos on tylsää, niin silloin elämäkin on tylsää. Uskalsin ottaa riskin.

Voiko olla niin, että rakkaus on sokea?

– En usko, että se ihan sokeakaan on. Kyllä siinä järkeäkin pitää olla mukana.

Rohkeutta naiselta on kuitenkin vaatinut mennä naimisiin Hämeenlinnan pahana poikana tunnetun Mika Lartaman kanssa.

Mika oli otsikoissa viime syksynä, kun hän julkaisi värikkäästä elämästään kirjan Laru 24. Laru oli HPK:n kiekkosankarin lempinimi ja 24 seisoi hänen pelipaidassaan. Sittemmin HPK on poistanut paidan jäähallin katosta. Seura ei ole halunnut olla langenneen pelaajan kanssa enää tekemisissä.

HPK:n ennen niin arvostettu kiekkotaistelija ja joukkuepelaaja kertoo kirjassa tarinansa: miten hänestä tuli peliriippuvainen, jonka seurauksena meni maine ja omaisuus.

Kiekkouran jälkeen ravintolamoguliksi ryhtynyt Lartama ajautui lopulta konkurssiin. Päälle tulivat vielä tuomiot kokaiinin hallussapidosta ja talousrikoksesta.

Velat kuitattu ensi vuonna

Nyt 55-vuotias Mika Lartama odottaa vapautuvansa ensi vuonna velkavankeudestaan.

Mies ei siis vaikuta joka perheen unelmavävyltä. Tiesikö Päivi minkälaisen miehen kanssa hän ryhtyi suhteeseen?

– En tiennyt yhtään mitään. En tuntenut koko hahmoa.

Sitten Päivi kuvailee aviomiestään komeaksi, rakastavaksi mieheksi, joka on perheelleen omistautuva ja todella älykäs.

Mika Lartaman vauhdikas ja osin synkkäkin historia paljastui Päiville heti kättelyssä, tuleva puoliso ei yrittänyt sitä peitellä. Siitä varsinainen Pandoran laatikko aukesikin.

– Ensimmäisen kuukauden aikana sain kuulla aikamoisia tarinoita, ja kerroin minäkin hänelle omia tarinoitani. Me puhuimme todella paljon. Sen jälkeen ei ole tullut esiin mitään sellaista, mitä en jo tietäisi.

– Kun niistä puhuttiin avoimesti, niin syttyi luottamus. Mika Lartama

Molemmat puhuvat hartaasti luottamuksesta. Heti alussa kahden ihmisen välille syntyi luottamus, joka rohkaisi Päiviäkin sanomaan tahdon.

– Jokin sellainen erikoinen luottamus syntyi varhaisessa vaiheessa molemmin puolin, että siksi uskalsin lähteä tähän.

Mika arvelee, että luottamuksen kautta tuli tunne sielunkumppanuudesta ja se teki heistä lopulta parin.

– Kummallekin on elämässä tapahtunut ja kun niistä puhuttiin avoimesti, niin syttyi luottamus jota vain harvan kanssa saa aikaiseksi, Mika Lartama miettii.

– Ei ole tarvinnut valehdella. Edes pieniä valheita, Päivi tiivistää.

Mutta pelkääkö Päivi, että vielä voisi tulla joku kupru, joka nousisi onnen esteeksi?

– Ei ole tarvinnut valehdella. Päivi Lartama

– Tätä venettä ei keikauta mikään! Toki ihminen on erehtyväinen, mutta eiköhän tämä ihminen (Mika) ole virheistään oppinut jo sen verran. En usko uusiin mokiin.

Mika Lartama vakuuttaa, että hölmöilyt eivät enää kiinnosta.

– Minulla on pieni poika, joka on antanut minulle viimeisen sykäyksen siihen, että tätä en halua mokata. Kiintiöni on ihan täysi.

Mistä pariskunta sitten tällä hetkellä unelmoi?

– Seesteisestä elämästä ja terveydestä, Päivi maalailee.

– Taloudellisesta riippumattomuudesta, napauttaa Mika ja lisää, että haluaa päästä matkustelemaan vaimonsa ja poikansa kanssa.

Monet viisivuotiaiden vanhemmat säästävät päiväkotimaksuissa, tupakointi kallistuu, autovero kevenee ja takuueläke paranee. Mikäli valtiovarainministeriön torstaina julkistama vuoden 2019 budjettiehdotus menee läpi, voittajia ovat muun muassa palkansaajat ja minimipäivärahan varassa elävät suomalaiset.

Ensi vuoden budjetissa näyttää olevan enemmän voittajia kuin edellisinä vuosina. Juha Sipilän (kesk.) hallitus päätti monista leikkauksista ja säästöistä nelivuotisen hallituskautensa alussa. Parantuneen taloustilanteen ansiosta hallitus voinee hieman löysätä valtion kukkaron nyöriä ensi vuonna eli hallituskauden lopussa.

Yle kokosi Mun budjetti -koneeseen valtiovarainministeriön budjettiehdotuksesta kohtia, jotka vaikuttavat suoraan suomalaisten lompakkoon.

Mun budjetti -koneessa näkyvät vain suoraan tuloihisi ja menoihisi vaikuttavat toimet, joita valtiovarainministeriö ehdottaa. Seuraavaksi eri ministeriöt esittävät toiveita menolisäyksistä. Elokuun lopussa hallitus neuvottelee lopullisesta budjettiesityksestään.

Koneesta puuttuvat valtiovarainministeriön esittämät säästöt ja menolisäykset, jotka näkyvät esimerkiksi palveluiden paranemisena tai huonontumisena. Valtiovarainministeriö jätti myös yhden ison aihealueen, työttömiä koskevat porkkanat ja kepit, kansliapäällikköryhmän puitavaksi.

Mukana on paljon muutoksia, jotka hallitus kertoi jo kevään kehysriihessä. Moni ehdotus taas tarkentuu budjettiriihessä elokuun lopussa. Yle on tehnyt laskelmia yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Osa lompakkovaikutuksista voi muuttua, kun hallitus elokuun lopssa kertoo tarkempia yksityiskohtia.

Lue lisää:

Näin päätetään, mitä veroja maksat ja etuuksia saat

Lue valtiovarainministeriön budjettiehdotuksen pääkohdat

Analyysi: Petteri Orpon poliittinen kädenjälki näkyy budjettiehdotuksessa

Lähteet: Valtiovarainministeriö, Kansaneläkelaitos, Adoptioperheet ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tieliikenteen Tietokeskus ja Autoalan Tiedotuskeskus, Suomen Kuntaliitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Vero.fi, Trafi.fi, Veronmaksajat, Eläketurvakeskus, Sosiaali- ja terveysministeriö.

Mitä! Puuha-Pete on voittanut Yhdysvaltain välivaaleissa? 12 miljardia ääntä annettu?

Ei tietenkään. Tulokset ovat hakkereiden tekemä pila. Mutta entä, jos joku oikeasti murtautuu tulosjärjestelmään vaikkapa juuri marraskuun 6. päivän välivaaleisssa, joissa valitaan kongressin alahuone, kolmannes senaattoreista, liuta kuvernöörejä ja niin edelleen?

Se on mahdollista, eikä edes lainkaan vaikeaa.

Tämä todistettiin hakkerointiin keskittyvässä suurtapahtumassa, DEF CON:ssa, joka alkoi perjantaina Las Vegasissa. Vuosittaiseen tapahtumaan osallistuu tietoturva-ammattilaisia, virkamiehiä, toimittajia, lakimiehiä – kaikkia kiinnostaa ohjelmistojen tietosuoja ja laajemminkin yhteiskunnan toimivuus.

Hakkerointi on niin helppoa, että nolottaa

Viime vuonna aikuiset hakkerit paljastivat tapahtumassa liudan tietoturvaongelmia äänestysohjelmistoissa. Tänä vuonna asialla olivat pienet lapset, jotka kilpailivat tulossivustoa ylläpitävän ohjelmiston – ei aidon, vaan kilpailua varten teetetyn kopion – hakkeroinnissa.

Kisaan otti osaa 39 8–17 -vuotiasta lasta. Heistä 35 onnistui tietomurrossa päivän mittaan.

Amerikkalaisen tv-yhtiön ABC Newsin haastattelema Jake Brown kertoi, että lapset haastettiin kisaan, jotta suuri yleisö havahtuisi kunnolla ymmärtämään ohjelmistojen haavoittuvuuden. Brown on entinen Valkoisen talon virkamies, joka vastasi yhteistyöstä sisäisestä turvallisuuden ministeriön kanssa.

– Nämä sivustot on niin helppo hakkeroida, että emme voineet antaa hommaa aikuisille hakkereille, heidät olisi naurettu ulos näyttämöltä. Homma saattoi kiinnostaa vielä ehkä 20 vuotta sitten. Mutta nyt piti panna lapset asialle, että siinä olisi mitään haastetta.

Brittiläisen yleisradioyhtiön BBC:n haastattelema 11-vuotias Audrey Jones murtautui tulosjärjestelmään kymmenessä minuutissa.

– Koodissa olevat bugit mahdollistavat vaikka mitä. Voimme laittaa sinne vaikka oman nimemme, niin että vaikuttaa kuin olisimme voittaneet vaalit, sanoi Jones.

Äänestysjärjestelmät ovat vanhentuneita

Viime vuonna tapahtumassa hakkeroitiin äänestyksessä ja ääntenlaskussa käytettäviä järjestelmiä, ja moniin ohjelmista murtauduttiin kahdessa tunnissa. Kaikkiin päästiin sisään runsaassa kahdessa vuorokaudessa.

Washingtonilaisen Center for Democracy and Technology -yhteisön pääteknologi Joseph Lorenzo Hall kertoi ABC Newsille, ettei ole mikään ihme, että ohjelmistoihin oli helppo murtautua. Asiantuntijat ovat tienneet useimmat haavittuvuudet jo vuosia.

Monet yleisimmistä äänestyskoneista ovat yli 15 vuotta vanhoja ja käyttävät vanhentuneita käyttöjärjestelmiä, kuten Windows 2000:tta.

– Hakkeroinnin suurin hankaluus on löytää sopivia vanhoja ohjelmia, sanoi Hall.

Järjestelmän haavoittuvuudesta on kannettu huolta jo vuosia. Jokainen Yhdysvaltain osavaltio voi hankkia oman äänestysjärjestelmän, joten säästöbudjettien kannustamina monet niistä ostavat halvimman – ja heikosti suojatun.

"Venäläiset ovat siellä, kaverit!"

Heinäkuussa demokraatit yrittivät saada kongressin hyväksymään 380 miljoonan dollarin (332 miljoonan euron) määrärahan vaalien tietoturvallisuuden kohentamiseksi. Keskustelu kongressissa oli ajoittain raivokasta, kun demokraatit syyttivät aloitetta vastustavia republikaaneja haluttomuudesta estää venäläisiä sekaantumasta vaaleihin.

Republikaanien äänin aloite kumottiin. Republikaanien mielestä demokraatit olivat teatraalisia; todellisuudessa varoja on kyberturvallisuuden edistämiseen puolueen mukaan aivan riittävästi.

DEF CON:in järjestäjät odottavat kuitenkin yli 500 vaalivirkailijaa tapahtumassa järjestettyyn ilmaiseen koulutukseen. Virkailijat harjoittelevat koulutuksessa äänestysjärjestelmien puolustamista hakkereita vastaan.

Venäjän väitetystä vaalihakkeroinnista on puhuttu perusteellisesti amerikkalaismediassa. BBC:n haastattelema 11-vuotias Bianca Lewis olikin sitä mieltä, että tietoturva on ehdottomasti pantava kuntoon:

– Koska venäläiset ovat siellä, kaverit!

Tärkeät puhelut Kelaan ja isännöitsijälle hoituivat täysin itsenäisesti.

31-vuotiaan oopperalaulaja Kaisa Makkosen silmät tuikkivat innosta, kun hän kertoo puheluista. Iso kynnys ylittyi. Hän iloitsee myös tärkeän itsenäistymisvaiheen toteutumisesta: Makkonen asuu nyt omillaan pienessä rivitaloasunnossaan Savonlinnassa.

Näiden tuiki tavallisten asioiden ei pitänyt olla enää mahdollisia.

Arjen itsestäänselvyydet kävelemisestä lähtien muuttuivat uudelleen opetteluksi neljä ja puoli vuotta sitten, kun Makkosen elämä mullistui: hän sai vakavan aivoinfarktin helmikuussa 2014 asuessaan vielä Wienissä.

Vasemmalle puolelle aivoja tullut tukos aiheutti puhekyvyn menetyksen ja kehon oikean puolen osittaisen halvaantumisen. Lääkärit eivät antaneet juurikaan toivoa puhekyvyn palautumisesta, eikä siitä, että nainen kävelisi enää koskaan.

Tänä päivänä Makkonen kuitenkin puhuu lyhyillä lauseilla ja kävelee oikeaa jalkaansa linkaten.

Ja unelmoi solistin urasta Kansallisoopperassa.

Laulaminen tärkeintä

Makkosen saamasta aivoinfarktista seurasi afasia, joka tarkoittaa vaikeutta tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Vaikka puhekyky katosi, niin sopraanon tärkein työväline, lauluääni, säilyi. Vain muutama kuukausi aivoinfarktin jälkeen Makkonen alkoikin oma-aloitteisesti laulaa.

Aivot käsittelevät laulua ja puhetta eri tavoin. Puhealueet sijaitsevat vasemmassa aivopuoliskossa, kun taas aivojen "laulamiskeskus" on oikealla puolella. Laulaminen ja musiikki aktivoivatkin aivojen vasemman puolen puhealueiden lisäksi myös laajasti oikeaa aivopuoliskoa.

Nykyisin Makkonen laulaa kotonaan päivittäin, ja nuoren sopraanon ääni soi yhtä kauniisti kuin ennen sairastumista. Kun hän aloittaa äänenavauksen, Lumi-koira heristää korviaan ja alkaa ulvoa mukana.

Makkonen nauhoittaa puhelimella omia lauluharjoituksiaan ja hioo ohjelmistoaan kuuntelemalla suorituksiaan. Hän laulaa italiaksi, suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Sopraano on opiskellut klassista musiikkia puolet elämästään: Savonlinnan Taidelukiossa, Turun konservatoriossa ja klassisen musiikin maisteriopinnoissa Wienissä, mutta niihin tuli katko sairastumisen takia.

Puhuminen ei kuitenkaan suju yhtä helposti kuin laulaminen: Makkosen on edelleen vaikea muodostaa lauseita. Kommunikointi sujuu yksittäisten sanojen ja lyhyiden lauseiden avulla, ja välillä Makkonen pysähtyy hakemaan oikeaa sanaa. Osa sanoista tulee englanniksi, sillä se oli hänen kotikielenään kymmenen vuoden ajan.

Vaikeuksista huolimatta Makkonen puhuu itse koko parituntisen haastattelun ajan istuessamme hänen lapsuudenkotinsa olohuoneessa. Paikalla ovat myös hänen vanhempansa, Markku-isä “Mako” ja Marja-äiti “Malla”, jotka osallistuvat keskusteluun täydentämällä tyttärensä tarinaa.

Tulkkina toimiminen on vanhemmille tuttua puuhaa, mutta he myös haastavat tytärtään puhumaan itse niin paljon kuin mahdollista. Makkosen epävarmuus puheen tuottoon onkin pikkuhiljaa hälvennyt, ja itseluottamus kasvaa kohisten sitä mukaa, kun puhetilanteet hoituvat itsenäisesti.

– Kyllä se siitä, Makkonen sanoo topakasti.

Kaikki muuttui hetkessä

Neljä ja puoli vuotta sitten Kaisa Makkonen asui Wienissä belgialaisen miehensä Timin kanssa. Ennen aivoinfarktia hän oli kärsinyt parin vuoden ajan epämääräisistä oireista: käsien puutumisesta, laihtumisesta ja flunssista. Oireita hoidettiin fysioterapialla, ja niiden ajateltiin johtuvan stressistä.

Kohtalokkaana helmikuisena aamuna Makkonen ei herätessään päässyt ylös sängystä ja putosi lattialle. Hän sai soitettua miehelleen, mutta ei kyennyt muuhun kuin itkuun. Sanoja ei tullut suusta. Makkonen makasi viisi tuntia lattialla, ennen kuin mies ennätti kotiin ja soitti ambulanssin.

Makkosen vanhemmat saivat tietää tyttärensä vakavasta sairastumisesta jo samana iltana, ja he lähtivät seuraavana aamuna ensimmäisellä lennolla Wieniin. Makkosta pidettiin koomassa kolme viikkoa. Ensiksi epäiltiin, että vika olisi sydämessä, ja Makkoselle tehtiin sydänleikkaus. Lopulta diagnoosi varmistui: Takayasun arteriitti, harvinainen reumasairaus. Se kuuluu verisuonitulehduksiin ja vaurioittaa ihmisen suurinta valtimoa aorttaa ja sen päähaaroja. Reumasairaus aiheutti aivoinfarktin.

Ymmärrys tallella

Wienin-sairaalassa teho-osastohoidon aikana paikalle saapunut Hanna-sisko oli varma, että pikkusisko ymmärsi, mitä hänen ympärillään tapahtui. Koomassa ollessaankin Makkonen vaistosi ympärillään olevat ihmiset ja ymmärsi heidän puheensa, mutta ei pystynyt sanomaan sitä.

– Näin painajaisia, joissa olin yksin ja avuton.

Joku läheisistä oli koko ajan Makkosen vierellä, esimerkiksi vanhemmat viettivät kuukauden Itävallassa. Sisko puolestaan halusi pitää pikkusiskonsa kiinni normaalielämässä. Niinpä Hanna työnsi siskonsa pyörätuolissa sairaalan lähellä olevaan ravintolaan ja vei syömään. Siskokset värjäsivät yhdessä myös hiuksia, ja Makkosen tutkija-mies toi sairaalaan paljon musiikkia kuunneltavaksi.

Mutta lääkärit eivät antaneet paljoakaan toiveita Makkosen toipumisesta: lähtökohta oli, että hän ei enää ikinä kävelisi tai puhuisi.

– Mutta minä tiesin, että pystyn.

Makkosen vanhemmatkaan eivät lannistuneet. Malla-äidillä oli tavoitteena, että tytär sanoisi Wienin-sairaalassa sanat "äiti" ja "isä" ennen vanhempien lähtöä takaisin Suomeen, ja niin tapahtuikin. Sanoja harjoiteltiin paljon Hanna-siskon kanssa. Mutta sanojen lausuminen oli Makkoselle vaikeaa, ja etenkin peräkkäiset konsonantit, kuten esimerkiksi "ks", olivat vaikeita lausuttavia.

Kävelyn opettelua ilman apuvälineitä

Huhtikuussa 2014, pari kuukautta aivoinfarktin jälkeen Kaisa Makkonen tuotiin paareilla Wienistä Kuopioon. Kesäksi Makkonen pääsi lapsuudenkotiinsa Savonlinnaan mukanaan pyörätuoli, mutta se heitettiin heti alussa autotallin nurkkaan.

Hän puhui Suomeen tullessaan joitakin sanoja. Tästä huolimatta eräs lääkäri kohdisti puheensa Makkosen vanhemmille eikä potilaalle itselleen. Makkosta suututti ohi puhuminen siksi, että puhevamma ei tee ihmisestä älyllisesti vajavaista.

– Kyllä se siitä.

Makkonen on käynyt heti alusta alkaen puhe- ja toimintaterapiassa ja saanut kuntoutusta. Heti Suomeen päästyään hän yritti ottaa pieniä askeleita, mutta aluksi jalat eivät vaan totelleet.

– Kävelyn oppiminen vaatii aikaa.

Aivoinfarkti jätti jälkensä myös kirjoituskykyyn. Yhä edelleen Makkonen joutuu skarppaamaan saadakseen oikeat kirjaimet paikoilleen kirjoittaessaan paperille tai lähettäessään WhatsApp-viestejä puhelimella. Aiemmin oikeakätinen Makkonen opetteli kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Puheterapiaan sisältyykin myös lauseiden muodostamista kirjoittamalla.

Makkosen lähiajan tavoitteena on saada oikea käsi toimimaan arjen toimissa, kuten syömisessä, hampaiden pesussa ja hiusten harjaamisessa. Pihvin leikkaaminen ja perunoiden kuoriminen eivät vielä onnistu, eikä vetoketjukaan mene kiinni ilman apua.

– Ärsyttää kyllä. Pullon avaan hampailla.

Sairaanhoitajana työskentelevän Malla-äidin mielestä tyttären oikea käsi on parannettavissa ajan kanssa. Käden käyttö vaatii keskittymistä.

Suomessa aloitetun kuntoutusjakson jälkeen Makkonen palasi Wienin-kotiinsa miehensä luo syksyllä 2014, ja kuntoutus jatkui Itävallassa. Myös laulutunnit jatkuivat. Laulunopettaja oli isähahmo, joka huolehti Makkosesta.

Vanhemmilla oli Suomessa kova huoli tyttärensä kuntoutumisesta, mutta esimerkiksi säännöllisten Skype-puheluiden avulla Makkonen harjoitteli lannistumattomasti sanoja äitinsä kanssa.

– Emme olisi antaneetkaan Kaisan jäädä sängyn pohjalle, vanhemmat sanovat.

Sinnikäs nainen suoritti läheistensä avustuksella maisteriopintonsa loppuun Wienissä ja valmistui viime vuonna. Pro gradu -työn aiheena oli, kuinkas muuten, musiikin vaikutus afasiasta kuntoutumisessa.

Vaikka koko perhettä on koeteltu, niin huumori on kulkenut koko ajan mukana. Esimerkiksi Mako-isä koettaa kääntää hankalatkin asiat positiivisiksi, ja hersyvä huumori sekä savolaiset letkautukset ovat auttaneet arjen keskellä.

– Emme anna periksi. Ongelmat selvitetään, Mako-isä vakuuttaa.

Makkonen itse ei ole jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan. Hän malttaa keskittyä tähän hetkeen ja edetä pienin askelin.

Sosiaaliset tilanteet jännittävät

Viime toukokuussa Kaisa Makkonen tuli Savonlinnaan jäädäkseen. Aluksi hän asui vanhempiensa luona, mutta muutti heinäkuussa omaan kotiin lähelle lapsuudenkotiaan.

Malla-äidin mielestä tyttären paluu Wienistä Savonlinnaan on hyvä erityisesti kuntoutuksen kannalta. Nyt esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä on paljon enemmän, koska täällä on käytössä vain yksi kieli ja paljon käytännön puhetilanteita. Mutta kohtaamiset uusien ihmisten kanssa jännittävät aina aluksi.

– Ensikohtaaminen pelottaa, Makkonen myöntää.

Koti-Suomessa Makkosen sosiaaliseen verkostoon kuuluu lähiperheen lisäksi muutama ystävä. Muutto Itävallasta Suomeen konkretisoitui parisuhteen päättyessä eroon viime keväänä.

Makkosen kuntoutumisprosessi etenee: toiminnallinen arki soljuu, fyysinen kuntoutuminen jatkuu, ja puhekykykin kehittyy koko ajan. Puheterapiaa ja kuntoutusta on pari kertaa viikossa.

– Puhuminen väsyttää eniten, Makkonen tunnustaa.

Nainen etenee pienin tavoittein eteenpäin, ja hänen on helppo nimetä iloa tuottavia asioita.

– Lumi-koira, laulaminen ja metsä, hän luettelee hymyillen.

Kuntoutus vaatii toistoja

Kaisa Makkosella on jatkuva kortisoni- ja solusalpaajalääkitys, joka pitää harvinaisen reumasairauden kurissa. Kuntoutumisessa tärkeä rooli on ollut neljä vuotta sitten Suomessa aloitetulla Vasa Concept -toimintaterapialla, joka on intialainen kuntoutusmenetelmä aivovammapotilaille.

Vasa Concept perustuu fyysisiin harjoituksiin, joissa toistetaan samoja liikkeitä useita kertoja päivästä toiseen. Harjoitusten avulla aivojen vaurioituneet hermoradat pakotetaan löytämään uusia reittejä. Myös laskettelurinteessä aivovamman saanut freestylelaskija Pekka Hyysalo on kuntouttanut itseään kyseisen menetelmän avulla.

Nykyisin Makkosen lihakset ovat enemmän hallinnassa, ja ääni ja keuhkot toimivat paremmin. Sitkeästi Makkonen toistaa fyysisiä harjoituksia Mako-isä apunaan lapsuudenkotinsa olohuoneen matolla neljä tuntia päivässä. Vasa Concept -menetelmä vaatii kuntoutujalta muun muassa hyvää lihaskuntoa, ja liikkeet auttavat tuomaan lihasvoimaa.

Makkonen kuntoilee muutenkin: hän ulkoiluttaa koiraa, ajaa kuntopyörällä, jumppaa ja venyttelee. Kiireisimpinä päivinä harjoitukset saattavat jäädä tekemättä. Sen Makkonen tuntee kuitenkin heti kehossaan, joka menee jäykäksi ilman harjoituksia. Siksi hän pitää tiukasti kiinni harjoituspainotteisesta päivärytmistään.

Uintikin sujuu

Neljä vuotta sitten kesällä Makkonen karkasi hoitajilta uima-altaaseen kuntoutuksessa Punkaharjulla. Mutta pelkästään altaaseen meneminen oli hankalaa, ja altaasta poispääsyynkin Makkonen tarvitsi apua. Kilpaa lukioikäiseksi asti uinut nainen ei kuitenkaan antanut periksi.

– Tiesin, että pystyn uimaan.

Nyt Makkonen pystyy uimaan uimahallissa kilometrin verran. Oikea käsikin kulkee uidessa mukana, mutta jalka saattaa krampata. Oikea jalka toimii kuitenkin paremmin kuin oikea käsi.

Makkonen käy kolmen kuukauden välein Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, jossa hänen oikeaan käteensä pistetään botoxia poistamaan jäykkyyttä.

– Kyllä se siitä.

Makkonen on kokeillut ajamista automaattivaihteisella autolla. Lääkäri on kuitenkin kieltänyt autolla ajon siihen saakka, kunnes asiantuntija antaa lausunnon naisen autonhallinta- ja ajokyvystä. Ajokoe on vajaan viikon päästä.

– Päätös ajoluvasta jännittää, ajokoe ei.

Unelmana isot estradit

Laulaessa Kaisa Makkosen oikea käsi liikkuu hänen eläytyessään musiikkiin. Muuten niin hapuileva käsi nostelee helmaa, ja korkeissa äänissä se nousee ylös hänen laulunsa mukana.

Pienestä pitäen esiintynyt nainen toivoo koelaulupyyntöjä ja harkitsee oman toiminimen perustamista. Hän haaveilee myös itselleen sopivan ohjelmatoimiston löytymisestä, sillä toiveissa on saada paljon keikkoja. Määrätietoinen nainen tietää mitä tahtoo, mutta ymmärtää myös, että kilpailu on kovaa ja alalla on kovatasoisia tekijöitä.

Viimeksi Makkonen nousi esiintymislavalle heinäkuun lopussa. Hän esiintyi Joroisten Musiikkipäivillä pianisti Tuula Hällströmin säestämänä loppuunmyydylle katsomolle. Makkonen kertoo saaneensa Joroisniemen kartanossa pidetyn parituntisen konsertin jälkeen yleisöltä paljon kannustavaa palautetta.

Hän kuvailee itse suunnittelemaansa "Tunnelmaa kesäyössä" -ohjelmistoa dramaattiseksi. Konsertin alussa yleisölle kerrottiin lyhyesti sopraanon tarina, ja ihmiset elivät tunnelatauksessa mukana koko konsertin ajan. Makkosella on seuraajia, jotka kiertävät konserteissa ja elävät hänen rinnallaan.

Makkonen on esiintynyt kotikaupungissaan Savonlinnassa esimerkiksi Tuomiokirkossa ja kaupunginorkesterin kanssa. Musiikkiopiston Melartin-salissa hän lauloi täydelle salille vuonna 2016.

– Silloin pelotti, mutta ei enää.

Sopraano haaveilee nousemisesta Olavinlinnan lavalle solistina. Lava on hänelle tuttu jo oopperakuoroajoilta.

Makkonen tietää, että oopperalavoille pääseminen vaatii paljon, mutta uskoo uusien aarioiden opettelemisen luonnistuvan ja kokee jaksavansa esiintyä pitkäkestoisissakin konserteissa. Rohkea nainen uskaltaa sanoa unelmansa ääneen ja edetä sisukkaasti sitä kohti.

– Haluan Kansallisoopperaan Helsinkiin. Jaksan ja pystyn.

Tämän sopraano sanoo päättäväisesti katsoen suoraan silmiin.

Yle kertoi tänään lauantaina, että syöpään kuoleva kalifornialaismies saa Roundup-kasvimyrkyn valmistajalta satojen miljoonien korvaukset Yhdysvalloissa.

Kalifornialaisen valamiehistön mukaan Roundup ja sen ammattikäyttöön tarkoitettu versio Ranger Pro vaikuttivat siihen, että mies sairastui syöpään. Syöpäsairas mies toimi koulujen piha-alueiden hoitajana ja myrkytti rikkakasveja jopa 30 kertaa päivässä.

Valamiehistön mukaan torjunta-aineita valmistavan Monsanton olisi pitänyt varoittaa tuotteidensa syöpäriskistä. Yritys on kiistänyt riskin ja sanonut tutkimusten osoittaneen tuotteet turvallisiksi.

Liikkeellä ristiriitaista tietoa – myynti jatkuu

Keskustelu Monsanton ja sen glyfosaattia sisältävien torjunta-aineiden ympärillä kuumeni, kun kansainvälisen syöpätutkimusjärjestö IARC totesi vuonna 2015, että Roundupin tehoaineena toimiva glyfosaatti on karsinogeeninen aine, joka voi altistaa syövälle.

Monsanton Roundup-torjunta-aine sekä geenimuunnellut kasvit ovat herättäneet laajaa vastustusta maailmalla.

Täytyisi miettiä hyvin tarkkaan, milloin ja missä glyfosaattia tarvitaan. Erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä, Luke

Euroopan elintarvikeviranomaisen EFSA:n ja kemikaaliviraston ECHA:n mukaan siitä ei kuitenkaan ole näyttöä, että glyfosaatilla olisi syöpää aiheuttavia vaikutuksia.

Marraskuussa EU päätti, että glyfosaatin myynti on sallittua sen alueella ainakin vuoden 2022 loppuun saakka. Myös Suomi kannatti myyntiluvan jatkamista.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kasvinsuojeluaineiden yksikön johtava asiantuntija Eija-Leena Hynninen ei ota kantaa Kalifornian oikeusjuttuun. Hän kuitenkin luottaa EFSA:n ja ECHA:n näkemykseen glyfosaatin turvallisuudesta.

Miksi IARC:in näkemys poikkeaa EFSA:n ja ECHA:n kannasta?

– Glyfosaattia on tutkittu ehkä enemmän kuin mitään muuta kemikaalia. Osaa tutkimuksista ei ole tehty kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Kun tämän IARC:in jutun jälkeen EFSA on tehnyt monia arvioita, ja jäsenmaat ovat olleet siinä mukana, niin on todellakin todettu, että glyfosaatti ei ole syöpää aiheuttava aine, Hynninen sanoo.

Liittyykö torjunta-aineisiin muita ongelmia terveyden kannalta kuin glyfosaatti?

– Valmisteet voivat sisältää glyfosaatin lisäksi useita muita aineita. Aiemmin on ollut semmoinen lisäaine kuin POEA, joka on mahdollisesti hankalampi kuin glyfosaatti. Se on nyt kielletty EU:ssa ja tietysti Suomessakin.

Osaavatko ammattiviljelijät ja -puutarhurit käyttää glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita turvallisesti Suomessa?

– Kasvinsuojeluaineet on jaettu kuluttaja- ja ammattikäyttöön. Jos menee ostamaan ammattivalmistetta, kasvinsuojelututkinto pitää olla suoritettuna. Tukes antaa koulutusluvat tutkinnon järjestäjille. Jos on vaikka kesäharjottelija, joka käyttää vain muutaman kerran kasvinsuojeluaineita, tutkinto pitää olla, että tietää aineista ja niihin liittyvistä säädöksistä.

Ovatko kotipuutarhurien torjunta-aineet turvallisia?

– Kuluttajille tarkoitettuja aineita on kuutisenkymmentä. Ne kaikki ovat käyneet läpi ennakkohyväksynnän ja ovat turvallisia käyttää.

Keskustelu glyfosaatin mahdollisista vaaroista käy kuitenkin kuumana. Ovatko väitteet tuulesta temmattuja?

– Kyllä minä tätä keskustelua hämmästelen. Sosiaalisessa mediassa ja muuallakin on paljon tietoa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Ehkä se on semmoista pelkoa, kun ei tiedetä jostain asiasta, niin sitä helposti pelätään. Tietysti se IARC:in juttu aiheutti aikanaan suuren pelon. Moni ajattelee vielä, että se on oikeaa tietoa, jota viranomaiset ja EU yrittävät peitellä. Se on vähän ikävää, mutta eihän sille mitään mahda. Ihmiset saavat ajatella mitä ajattelevat, mutta se on ihan turhaa pelkoa.

Glyfosaatin käyttö on lisääntynyt massiivisesti – maaperää tutkitaan

Johtavan asiantuntijan Eija-Leena Hynnisen mukaan glyfosaatti on käytetyin rikkakasvien torjunta-aine Suomessa. Yli puolet kaikista myydyistä aineista sisältää glyfosaattia. Nykyään sitä myy moni muukin yritys, ei ainoastaan Monsanto. Tukesin uusimmat myyntiluvut ovat vuodelta 2016, jolloin glyfosaattia myytiin 847,7 tonnia. vielä 1990-luvulla ainetta myytiin vain noin 200 tonnia.

Vuosikymmeniä kasvanut käyttö on saanut Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkijan Jaana Uusi-Kämpän selvittämään, miten glyfosaatti ja sen hajoamistuote AMPA jäävät maaperään.

Glyfosaattia käytetään etenkin juolavehnän torjumiseen viljapelloilla. Juolavehnä on kestorikkakasvi, joka tuhoutuu, kun maata muokataan, mutta suorakylvössä käytetään kemiallisia torjunta-aineita.

Luken tutkimuksessa on otettu näytteitä 18 peltoalueelta Lounais-Suomessa ja Hämeessä. Tutkimus on yhä kesken, mutta Uusi-Kämppä on jo tehnyt alustavia havaintoja. Melkein kaikista tutkituista maista on löytynyt glyfosaattia tai sen hajoamistuotetta. Sitä saattaa olla jopa 2–3 kiloa hehtaaria kohden.

Onko tällainen määrä glyfosaattia maaperässä paljon?

– Minusta se tuntuu kohtuullisen suurelta määrältä, kun otetaan huomioon, että maahan laitetaan vuosittain tai joka toinen vuosi glyfosaattia noin 1–2 kiloa hehtaarille. Turun yliopistossa tutkitaan parhaillaan, miten glyfosaatti voi vaikuttaa maan pieneliöstöön, Uusi-Kämppä sanoo.

Käytetäänkö glyfosaattia liikaa?

– Oma mielipiteeni on, että täytyisi miettiä hyvin tarkkaan, milloin ja missä glyfosaattia tarvitaan. Esimerkiksi juolavehnän torjunnassa se on erinomainen väline, mutta jos sitä käytetään sillä tavalla, että siitä tulee käytäntö, että joka vuosi ruiskutetaan ennen kylvöä, niin se ei välttämättä ole tarpeen mukaista.

Luken tutkimushankkeen tavoitteena on glyfosaatin kestävä käyttö. Kun hanke päättyy tämän vuoden lopussa, sen tulokset välitetään muun muassa hallinnolle ja glyfosaattivalmisteiden käyttäjille.

Lue myös:

Syöpään kuoleva kalifornialaismies saa Roundup-kasvimyrkyn valmistajalta satojen miljoonien korvaukset – yritys puolustaa sinnikkäästi tuotettaan

Komissio esittää syöpäepäilyjen kohteeksi joutuneelle torjunta-aineelle glyfosaatille aiottua lyhyempää jatkoaikaa

Roundup-tuotteita poistuu markkinoilta – Tukes listasi kiellettyjä kasvimyrkkyjä

Yleisen rikkakasvimyrkyn käyttöä rajoitettu – Syöpävaarallisuudesta kiistellään

Kymmenissä maissa protestoitiin Monsanton tuholaismyrkkyä ja geenimuuntelua vastaan – "Häipykää täältä!"

Saksassa Karlsruhen poliisi sai torstaiaamuna erikoisen avunpyynnön:

– Apua, orava ajaa minua takaa!

Poliisit saapuivat tuota pikaa paikalle ja havaitsivat pörröhännän jahtaavan edelleen hätäpuhelun soittanutta miestä. Orava piti hauskaa vielä jonkin aikaa, kunnes se nukahti. Silloin poliisit saivat sen kiinni ja veivät asemalle.

Paikallinen poliisiasema sai Karl-Friedrichiksi nimitetyn oravan maskotikseen joksikin aikaa, kunnes se siirrettiin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hoitoon.

Oravavauvan arvellaan menettäneen emonsa, jolloin se pyrki etsimään ihmisestä korviketta.

Tapahtumista kertoi Karlsruhen poliisin tiedote sekä twitter-tili.

Venäjä on käyttänyt huomattavasti aikaa ja vaivaa Suomen ja Ruotsin Nato-keskusteluihin vaikuttamiseksi, kertoi Yhdysvaltojen ulkoministeriö useille diplomaateilleen salaisessa sähkeessä kaksi vuotta sitten.

Yhdysvaltalainen Buzzfeed-sivusto sai tietopyynnön avulla sähkeen osittain nähtäväkseen. Suuria osia sähkeestä on yhä salattu.

Sähkeen mukaan Suomeen kohdistettujen tiettävästi Venäjä-johtoisten "mediahyökkäysten" tarkoitus oli herättää epäilyksiä sotilasliitto Natoon liittymisestä ja lisätä epäluottamusta kansalaisten ja päättäjien välillä.

Sähkeessä ei avata tarkemmin, mitä mediahyökkäyksillä tarkoitetaan. Luultavasti niillä viitataan vääristeltyjen ja keksittyjen tietojen levittämiseen mediassa ja sosiaalisessa mediassa, sillä samassa yhteydessä mainittiin Venäjän käyttäneen näitä keinoja Ruotsissa.

Ruotsi tärkeä kohde

Ruotsista puhutaan sähkeessä muutenkin yksityiskohtaisemmin. Sähkeen mukaan Venäjän epäillään yrittäneen hämärtää ruotsalaisten Nato-käsityksiä varsinkin vuonna 2016, kun Ruotsissa keskusteltiin Naton isäntämaasopimuksen allekirjoittamisesta. Venäjää kerrotaan epäiltävän lisäksi ruotsalaisia uutissivustoja vastaan maaliskuussa 2016 tehdyistä palvelunestohyökkäyksistä.

Sähkeen mukaan oli myös poikkeuksellista, että Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo ilmoitti huhtikuussa 2016 Venäjän tiedustelupalvelujen yrittäneen suoraan vaikuttaa Nato-yhteistyöstä käytävään keskusteluun.

Esimerkiksi asiasta silloin uutisoineen Aftonbladet-lehden mukaan tiedustelupalvelun edustaja oli osallistunut ainakin yhteen turvallisuuspolitiikkaa käsittelevään konferenssiin ja puhunut aktiivisesti turvallisuusyhteistyötä vastaan.

Yhdysvaltojen sähke lähetettiin useisiin sen suurlähetystöihin ja konsulaatteihin muun muassa Saksaan, Britanniaan, Valko-Venäjälle ja Venäjälle. Sähkeen vastaanottajalistassa ei ole Suomea tai Ruotsia.

Tänään lauantaina saadaan vielä nauttia laajalti aurinkoisesta ja lämpimästä säästä, lähinnä Lapissa tulee sadekuuroja. Tuuli voi aiheuttaa vahinkoja Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Perämerellä on mitattu myrskytuulia.

– Toisaalta maan kaakkoisosissa mitattiin hellelukemia, Ylen meteorologi Anne Borgström kertoo.

Sunnuntaina matalapaine liikkuu maan eteläpuolitse itään tuoden kuurosateita ja ukkosia maan etelä- ja keskiosiin Pori-Joensuu-linjan eteläpuolelle. Myös Keski- ja Pohjois-Lapissa saadaan sateita.

– Lämpötila jää suuressa osassa maata alle 20 asteen alapuolelle ja Pohjois-Lapissa laskee jo 10 asteen tuntumaan, Borgström toteaa.

Tulevalla viikolla sää on vaihtelevaa ja kuurosateita tulee monen paikoin. Maanantaina maan eteläosissa on kuitenkin jälleen poutaa ja lämpötila kohoaa parinkymmenen asteen tienoille.

– Lapissa sen sijaan saadaan sateita ja on tavallista viileämpää. Pohjois-Lapissa päivälämpötila putoaa jo alle 10 asteeseen, Borgström sanoo.

Yleisesti lämpötilat ovat lähellä ajankohdan keskiarvoja tai hieman niiden yläpuolella. Sademäärä ei poikkea tavanomaisesta.

Perseidien havainnointimahdollisuudet otollisimmat maan keski- ja eteläosissa

Taivaankannen liikkeiden seuraamisesta innostuneita kiinnostaa perseidien meteoriparvi, jonka paras havaintoaika on Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Borgströmin mukaan havainnointi onnistuu parhaiten pilvettömyyden puolesta maan keski-osissa sekä paikoin maan eteläosissa.

Ursa kehottaa havaintoja tehdäkseen etsimään mahdollisimman pimeän paikan, josta näkyy suuri osa taivasta. Yhdistyksen mukaan paras tapa tähdenlentojen havaitsemiseen on maata selällään maassa ja tarkkailla taivasta vähintään puoli tuntia.

Olosuhteet havainnoinnille ovat tänä vuonna Ursan mukaan auringonpimennyksen vuoksi suotuisat eikä Kuu häiritse valollaan, ja perseidejä voi nähdä parhaimmillaan jopa 60 kappaletta tunnissa.

Vantaalla asuva Nelli Vartiainen, 26, päätti tämän vuoden tammikuussa ottaa itselleen ehkäisyksi hormonikierukan.

Vartiainen oli kokeillut aikaisemmin e-pillereitä ja minipillereitä, mutta e-pillereitä hän ei voi syödä migreenin takia ja minipillerit puolestaan aiheuttivat hänelle aknea.

– Itse vuotoaika oli niin pitkä, että gynekologin mukaan hormonikierukka voisi typistää kuukautiset muutamaan päivään ja helpottaa kipuja. En muista kuulleeni riskeistä.

Hän ei ole ainut, sillä yhä useampi synnyttämätön nuori nainen valitsee ehkäisyksi hormonikierukan. Vantaan kaupungin ehkäisy- ja perhesuunnitteluvastuulääkäri Tuire Salorannan mukaan vuositasolla esimerkiksi Vantaalla yli 1000 naista saa kierukan kaupungilta maksutta. Itse maksavia on siihen päälle useita satoja.

Salorannan mukaan hormonikierukka lievittää kuukautiskipuja ja runsaita kuukautisia ja on erityisen tehokas endometrioosista johtuvien kipujen hoitoon.

– Tutkimusten ja hoitosuositusten mukaan hormonikierukka on hyvä, turvallinen ja tehokas ehkäisymenetelmä myös synnyttämättömille, nuorille naisille, Tuire Saloranta kertoo.

Samoilla linjoilla ovat myös Helsingin yliopiston Naistenklinikan professori Oskari Heikinheimo sekä Helsingin kaupungin ehkäisyneuvonnan vastuulääkäri Satu Suhonen.

Suhosen mukaan nuoret naiset kokevat esimerkiksi e-pillereiden päivittäisen muistamisen kuormittavana.

– Nuorten naisten elämä on hektistä. Raskauden ehkäisyssä ehkäisykapselien ja kierukoiden helppoutta arvostetaan ja niiden käytön aikana tulee paljon vähemmän suunnittelemattomia raskauksia, Satu Suhonen sanoo.

Kaikkien juttuun haastateltujen asiantuntijoiden mukaan noin 80 prosenttia on hormonikierukkaan tyytyväisiä. Vantaan kaupungin Tuire Salorannan mukaan vuoden sisällä noin 20 prosenttia käyttäjistä luopuu kuparikierukasta ja 12 prosenttia hormonikierukasta.

Nelli Vartiainen kuuluu jälkimmäiseen.

Poikaystävä mukaan lääkäriin

Vartiainen oli kuullut, että hormonikierukan laitto voi koskea, ja pyysi tammikuussa 2018 poikaystävänsä Vantaalla sijaitsevalle terveysasemalle tueksi.

– Ja sehän koski. En tiedä mitään niin hirveää kipua kuin kierukan laitto oli. Puristin vain poikaystävän kättä ja taisi siinä muutama kirosanakin päästä.

Hoitaja vei Vartiaisen toiseen huoneeseen lepäämään.

– Itkin sängyllä ja kiemurtelin kivusta.

Alavatsassa esiintynyt kipu kuitenkin tuntui jatkuvan. Vartiainen joutui tukeutumaan poikaystäväänsä, koska ei pystynyt omin voimin kävelemään kotiin.

Minulle tuli niin voimakkaita kipuja, etten pystynyt liikkumaan. Nelli Vartiainen

– Kivut tuntuivat pari ensimmäistä päivää. Tuntui, että kehossa oli jotakin ylimääräistä. Minulle tuli kohdun supistuskohtauksia.

Kivut helpottivat päivien kuluessa, mutta sitten ne tulivat takaisin. Vartiainen muistaa istuneensa kuntosalin pukuhuoneessa kouristellen ennen kuin pystyi lähtemään kotiin.

– Minulle tuli niin voimakkaita kipuja, etten pystynyt liikkumaan. Kipu oli selkeästi alavatsassa, mutta ne olivat niin kovia, että minulle tuli tuskan hiki ja kouristelin. Oli pakko päästä selälleen tai mahalleen. Silloin soitin lääkärille, että on varmasti jokin vikana.

Ennakoimattomat kivut yleisiä

Tähän juttuun haastatellut asiantuntijat eivät ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta kertovat, että yleisiä sivuoireita hormonikierukan kanssa ovat ihon tai hiusten rasvoittuminen sekä alkuvaiheessa tiputteluvuodot ja ennakoimattomat kivut.

Voi mennä puolikin vuotta ennen kuin kivut poistuvat. Ajoittainen supistuskipu on normaalia. Yleensä alkuvaiheen kipu poistuu muutamassa päivässä tai viikossa.

– Kipu voi liittyä kierukan asentoon kohdussa, mutta aina sille ei löydy syytä ja kivun vuoksi kierukka toki silloin joudutaan poistamaan. Kannattaa muutaman kuukauden kohdalla tarkistaa lääkärissä tilanne, mikäli kivut pitkittyvät, Vantaan kaupungin Tuire Saloranta sanoo.

– Särkylääketarvetta voi olla pidempään. Kannustan siihen, että kolme, neljä kuukautta kuulostelee oloa. Joskus voi mennä pidempäänkin ennen kuin olo helpottuu, mutta voinnin suunnan pitää olla parempaan, Helsingin kaupungin Satu Suhonen sanoo.

Helsingin yliopiston Naistenklinikan professori Oskari Heikinheimo puolestaan korostaa sitä, että jos kivut jatkuvat vielä viikkojen jälkeen, on kierukka syytä poistaa.

– Tietysti jos potilaalla rupeaa kivut jatkumaan kuukausia, se pitää poistaa. Mikään menetelmä ei sovi kaikille naisille, Oskari Heikinheimo kertoo.

Takaisin lääkäriin

Pari kuukautta hormonikierukan laiton jälkeen Nelli Vartiainen meni uudelleen Vantaalla sijaitsevalle terveysasemalle tarkistamaan, oliko hormonikierukka oikein paikoillaan. Se oli. Vartiaiselta otettiin kuitenkin samalla käynnillä ultraääni ja kohdusta löytyi yllättäen noin kuusisenttinen hemorraginen kysta eli veren täyttämä rakkula.

Se oli kuitenkin niin pieni, ettei sitä lähdetty poistamaan. Vartiainen päätti jatkaa hormonikierukan käyttöä, mutta varasi varmuuden vuoksi ajan vielä yksityisen puolen lääkäriltä.

– Minulle sanottiin yksityisellä puolella, että joillekin kierukka voi aiheuttaa kystan. Monesti ne lähtevät itsestään pois jossain vaiheessa kiertoa. Myös kunnallisella puolella taidettiin kertoa, että ne lähtevät itsestään pois.

Helsingin yliopiston Naistenklinikan professori Oskari Heikinheimo ei ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta toteaa, että hormonikierukan alkuvaiheen käyttöön voi liittyä harmittomia kystia eli nesterakkuloita.

– Ne hoituvat lähes aina itsestään.

Sen sijaan hemorraginen eli verenvuotoinen kysta johtuu Heikinheimon mukaan muista tekijöistä kuin hormonikierukasta ja se voi esiintyä kaikilla naisilla. Sekin hoituu usein seurannalla.

Särkylääkekoukussa

Nelli Vartiainen ajatteli seurailla tilannetta ja odottaa, jos hänen kroppansa tottuisi hormonikierukkaan ja kivut poistuisivat. Helpotusta ei kuitenkaan tullut.

Hän joutui turvautumaan särky- ja tulehduskipulääkkeisiin pahimmillaan useita kertoja päivässä kuukausien ajan, koska ei halunnut olla kipujen takia poissa töistä. Urheilun hän joutui lopettamaan kokonaan ennakoimattomien kipujen pelossa.

Sitten Vartiaiselle tuli raju migreenikohtaus.

– Oli heikko olo. Ikään kuin krapula. Se migreenikohtaus säikäytti, koska minulla ei enää aikuisiällä ole ollut niin pahoja migreenikohtauksia.

Vartiainen soitti lääkäriin ja hänelle sanottiin puhelimessa, että migreeni johtuu jatkuvasta särky- ja tulehduskipulääkkeiden syömisestä. Hänen pitäisi pystyä olemaan ilman niitä tai turvautumaan niihin ainoastaan tarvittaessa.

– En enää uskaltanut syödä niitä. Kärsin loppuajan kierukan kanssa vatsakivuista.

Henkisesti rankka kokemus

Reilu viisi kuukautta hormonikierukan käytön jälkeen Nelli Vartiainen koki, ettei hän enää kestä kierukasta aiheutuvia kipuja ja muita oheisoireita. Siksi hän meni poistamaan sen noin kuukausi sitten. Hormonikierukan poistanut hoitaja sanoi Vartiaiselle, ettei hän haluaisi poistaa sitä, koska hormonikierukka oli niin "nätisti paikoillaan".

– Monelle kierukka käy ja hyvä niin. Minua kuitenkin harmitti, ettei uskottu, minkälaista kipua se voi minulle aiheuttaa.

Kun Vartiainen lähti pois Vantaalla sijaitsevalta terveysasemalta, hän koki helpotuksen tunteen. Kipu oli poissa.

– Se oli henkisesti rankka kokemus. Kierukan poisto oli kuin kivi olisi nostettu pois harteilta. Sen jälkeen ei ollut enää särkylääketarvettakaan. Tunsin ainoastaan yhden vihlaisun, kun lähdin kävelemään kotiin kierukan poiston jälkeen.

Vartiainen aikoo olla ilman hormonaalista ehkäisyä. Hän kertoo kehon toimineen nyt normaalisti ilman kipuja.

– En halua enää mitään ylimääräistä kroppaan. Se jätti kauhun kaikkea tuollaista kohtaan. Jos kroppa toimii hormonaalisen ehkäisyn kanssa miten sattuu, en ikimaailmassa voi suositella sitä.

Lue myös:

Synnyttämättömät naiset haluavat nyt kierukkaehkäisyn – 17-vuotiaan lukiolaistytön toive tyrmättiin aluksi täysin

Vantaalla teiniraskauksista hävisi kolmannes ilmaisen ehkäisyn myötä – Lääkäri: "Toivon todella, että ihmisillä olisi halu tarkastella tätä asiaa"

"E-pillerit sotkevat parinvalinnan" – evoluutiobiologin mukaan hormonaalinen ehkäisy voi selittää myös osan eroista

Kiikunlähde loistaa turkoosinsinisenä hollolalaisen metsän keskellä. Lähteeseen pulppuaa pohjavettä 14 lähteensilmästä, ja Kiikunlähde onkin yksi Suomen suurimmista lähdealtaista. Mineraalien liukeneminen ja auringon valo saavat lähteen säihkymään.

Tänä kesänä lähde onkin ollut suosittu luontokohde eteläisessä Suomessa.

Lähteen kauneus on kuitenkin myös lähteen heikkous, kiteyttää Hollolan Martta-maaseutuohjelman projektikoordinaattori Annariina Keto.

"Tämä väestömäärä on tuhonnut maaston"

Maasto lähteen ympärillä on kärsinyt suurista kävijämääristä. Vaurioita on jo nähtävillä.

– Tässä rinteessä on ollut polkuja, mutta väestömäärä on tuhonnut maaston. Kun pintakasvillisuus on kärsinyt, niin maasto voi alkaa liettyä ja vaikuttaa tämän veden rehevöitymiseen. Tämä väestömäärä on tuhonnut maaston.

Hollolan ympäristösihteeri Kirsi Järvisen mukaan lähteestä ei ole otettu virallisia vesinäytteitä tai kartoituksia, mutta Järvinen itse on käynyt lähteellä ELY-keskusksen edustajan kanssa.

– Näyttää siltä, että siellä on rehevöitymistä ja joitakin vieraslajeja. Sitä ei tiedetä, mistä se johtuu.

Pahimmillaan liettyminen voi aiheuttaa lähtee samentumista, sanoo Järvinen.

Luontokohteena lähde on ollut suosittu jo vuosia, ja osa vierailijoista on koetellut myös jokamiehenoikeuksia – lähde kun sijaitsee yksityisten maanomistajien alueella.

Ympäristösihteeri Järvinen kertoo, että vuosien varrella lähteeseen on esimerkiksi tyhjennetty vaahtosammutin, ja kotirauhaa lähteen läheisyydessä rikotaan edelleen lähes päivittäin.

Portaat ja näköalatasanne maaston suojaksi

Tänä kesänä lähdettä ja sen maastoa on ryhdytty suojelemaan. Katselualueen rinne on aidattu ja paikalle on rakennettu näköalatasanne.

Kaikki eivät ole kuitenkaan pysyneet aitojen sisäpuolella. Valitettavasti sosiaalisen median myötä ihmiset ovat tottuneet siihen, että paras kuva saadaan lähteen rannalta, sanoo Keto.

– Toivottavasti tämä kulttuuri muuttuu, että totutaan siihen, että tullaan tähän tasanteelle ja säästetään maastoa.

Sosiaalisessa mediassa turkoosinsinisenä säihkyvät kuvat houkuttavat koko ajan uusia, uteliaita kotimaanmatkailijoita. Hollolassa toivotaan, että huomio kiinnittyisi nyt siihen, miten luontokohteen äärellä tulisi käyttäytyä, jotta maasto elpyisi mahdollisimman nopeasti.

– Toivotaan, ettei lähteen ympäristöä tuhota enempää, vaan jätetään se rauhaan ja liikutaan niillä paikoilla, joissa se on sallittua. Luonnossa saa ja pitää liikkua, että voidaan hyvin, mutta liikutaan yhteisillä säännöillä ja ympäristöä kunnioittaen.

Hollolassa ei ole päätetty, miten lähteen suojelemiseksi tullaan jatkossa toimimaan, mikäli aidat eivät pidättele vierailijoita. Ympäristösihteeri Järvinen sanoo, että toimenpiteitä täytyy miettiä, jos näyttää siltä, että rantaviiva ei kielloista huolimatta saa elpyä rauhassa.

– Saa tulla nauttimaan, mutta kunnioittaen. Lähteessä ei ole suositeltavaa uida, eikä rannalla saa meluta, sanoo ympäristösihteeri Järvinen.

Kiinalainen turisti on kuollut virtahevon hyökkäyksessä Kenian Naivashajärvellä. Onnettomuus sattui vain muutamaa tuntia sen jälkeen kun paikallinen kalastaja kuoli vastaavassa onnettomuudessa samalla alueella.

Myös toinen kiinalaisturisti loukkaantui virtahevon hyökkäyksessä, joka sattui lauantai-iltana. Kuollutta miestä oli purtu rintaan ja hän kuoli minuutteja sen jälkeen kun hänet nostettiin järvestä, kertoi paikallinen poliisi. Aiemmin kalastaja oli kuollut vain parin kilometrin päässä turistien onnettomuuspaikasta.

Onnettomuuden tapahtumat ovat epäselvät, mutta kiinalaismiehet olivat ilmeisesti ottamassa valokuvia virtahevon hyökätessä. Hyökkäykset turisteja kohtaan ovat harvinaisia, sillä he ovat yleensä puistonvartijoiden seurassa.

Tänä vuonna Naivashajärvellä yhteensä kuusi ihmistä on kuollut virtahepojen kitaan. Virtahevot ovat vaarallisimpia Afrikan eläimistä.

Paikallisten mukaan järven vesi on tänä vuonna normaalia korkeammalla rankkasateiden vuoksi. Tämä saa virtahevot etsimään laidunmaita laajemmalta alueelta.

Naivashajärvi on suosittu turistikohde villieläimiensä vuoksi. Se sijaitsee Kenian Hautavajoamalaaksossa noin 90 kilometrin päässä lounaaseen pääkaupungista Nairobista.

Lahden keväällä avatun uuden poliisitalon putkat ovat vielä uudenkarheat, mutta joku on jo ehtinyt raapustaa harmaaksi maalattuun seinään haaleat kirjaimet.

Lattialla on keltainen jumppapatjaa muistuttava makuualusta. Ilma kiertää hyvin, mutta nurkassa oleva wc-astia tuoksahtaa pissalta. Putkassa on myös pieni lavuaari.

Katon nurkasta katsoo kameran silmä, ja toisella puolella anturit nuuskivat, onko ilmassa savua.

Usein putkista kuuluu jonkinlaista elämöintiä tai vaikkapa kovaäänistä laulantaa. Nyt poliisivankilan käytävillä on hipihiljaista: Asiakkaat nukkuvat todennäköisesti humalaansa pois.

Kengät on jätetty putkan ulkopuolelle odottamaan omistajansa vapautumista.

Röökinkäry ei säikäytä enää turhaan

Lahden poliisivankila on yksi Suomen moderneimmista. Toimivat, nykyaikaiset tilat ja tekniikka helpottavat vartijoiden arkea sekä turvallisuudesta huolehtimista. Entisissä tiloissa oli sisäilmaongelmia ja huonon ilmanvaihdon vuoksi käytävillä leijaili eritteiden haju.

Poliisihallitus on saanut moitteita poliisivankiloiden paloturvallisuudesta ja oloista eduskunnan oikeusasiamieheltä ja Euroopan kidutuksenvastaiselta komitealta. Poliisihallitus ja Senaatti-kiinteistöt käynnistivät vuonna 2013 hankkeen parannusten tekemiseksi.

Parannukset koskevat koko poliisivankilaa, mutta eritoten sellejä, joissa pidetään rikoksista epäiltyjä kiinni otettuja ja tutkintavankeja.

Pelastuslaitokset ovat olleet huolissaan siitä, miten putkissa käy, jos tulipalo syttyy, eikä poistumisteitä ole. Yleisin tapa parantaa putkien ja sellien turvallisuutta on ollut automaattisen sammutusjärjestelmän asentaminen.

Uudet savunilmaisimet myös erottavat erilaiset savut eli järjestelmä tietää, onko kyse tupakansavusta vai palaako putkassa tai sellissä jokin muu.

– Joissain poliisivankiloissa saa vielä polttaa ja osassa ei. Tekniikan ansiosta ei tule turhia hälytyksiä, ilmaisin on herkempi ja toimii varmemmin, selittää ylitarkastaja Harri Räty Poliisihallituksesta.

Suuntaus on, ettei tulentekovälineitä enää anneta mukaan selleihin, eikä sisällä saa polttaa.

Selleissä wc-pönttö on erotettu muusta tilasta ympärille rakennetuilla seinillä intimiteettisuojan parantamiseksi. Lisäksi selleihin on Rädyn mukaan pyritty muun muassa saamaan enemmän luonnonvaloa.

Samalla on uusittu poliisivankiloiden turvatekniikkaa ja kohennettu ilmanvaihtoa.

– Vaatimukset täyttyvät ja poliisivankilat saadaan tämän päivän tasolle sitä mukaa, kun putkaprojektit ja poliisitalohankkeet valmistuvat, Räty toteaa.

Helpointa turvallisuuden ja olojen parantaminen on, kun vanhan tilalle rakennetaan kokonaan uusi poliisitalo. Esimerkiksi Lahdessa rakennettiin kokonaan uudet tilat, joskin vanhan rakennuksen sisään.

Suunnittelussa voitiin huomioida turvallisuus myös siinä tilanteessa, kun joku tuodaan poliisivankilaan. Maija ajetaan ensin suljetulle poliisipihalle, ja poliisivankilaan tuotava ihminen saadaan autosta ulos niin ikään suljetussa tilassa.

Ensihoito tutkii sekavan

Suomessa on tapahtunut 2010-luvulla vuosittain keskimäärin 10 putkakuolemaa. Viimeisin sattui Turussa heinäkuun lopussa.

Poliisivankiloissa on alettu viime vuosina kiinnittää entistä enemmän huomiota tulijoiden terveydentilaan. Esimerkiksi Lahden poliisivankilassa kynnys pyytää ensihoitajat paikalle tarkastamaan tilanne on madaltunut.

Jos asiakas on täysin sekaisin, eikä häneen saa kunnollista kontaktia, hänen tilaansa voi olla hankala arvioida.

– Kyllä silloin kunto tarkastutetaan varmuuden vuoksi terveydenhuollon ammattilaisilla, komisario Rauno Piispa kertoo.

Huonokuntoisten vointia pyritään myös seuraamaan entistä tiuhempaan. Juopuneita voidaan tarkkailla myös kameroilla.

Putkakuolemia voi vähentää, muttei estää kokonaan.

– Aina on asioita, joita ei voi täysin ennakoida, kuten äkilliset sairaskohtaukset, toteaa poliisitarkastaja Marko Heikkilä Poliisihallituksesta.

Yksi mahdollisuus lisätä turvallisuutta vielä entisestään olisivat lattiaan asennettavat anturit tai vaikkapa rannekkeet, jotka hälyttäisivät, jos putka-asiakkaan terveydentila heikkenisi uhkaavasti.

Putkat kuntoon vuodeksi 2023

Lahden poliisivankila otettiin käyttöön toukokuussa 2018. Aiemmin keväällä myös Lappeenrantaan saatiin uudet tilat. Uudehkoja ovat lisäksi Kotkan ja Joensuun poliisivankilat.

Nyt olot ja paloturvallisuus on saatu aiempaa paremmalle tolalle noin puolessa 44 poliisivankilasta. Tavoitteena on, että koko maassa valmista olisi vuoteen 2023 mennessä, jolloin Ouluun pitäisi valmistua uusi poliisitalo.

Tänä ja ensi vuonna vuorossa ovat Tampere ja Mikkeli.

Remontit aiheuttavat välillisesti myös putkarallin maakunnasta toiseen. Esimerkiksi Hämeenlinnassa varaudutaan paikkamaan Pirkanmaan tarvetta sillä välin, kun Tampereen poliisivankila ei ole käytössä.

Kanta-asiakas käy kahdesti samana päivänä

Suomessa tehdään vuosittain 80 000–90 000 putkareissua. Komisario Rauno Piispan mukaan yleisin syy on liian vahva päihtymys. Joissakin kaupungeissa on erillisiä selviämisasemia, mutta Hämeeseen sellaista ei ole saatu. Perustaminen olisi kuntien ja tulevaisuudessa maakunnan tehtävä.

Osa putkaan tulijoista on suoranaisia kanta-asiakkaita. Joku voi tulla takaisin putkaan jopa vuorokauden sisällä ja käydä siellä useita kertoja viikossa.

Monille riittää yksi yö telkien takana. Vapautustilanteessa katumus näkyy, ja putkaan menoa rajusti protestoinut saattaa paiskata jopa kättä vartijansa kanssa.

– Joistakin voi sanoa, että jotakin on opittu, vaikka olisi sisään tullessa painittu kovinkin, komisario kuvailee.