Ratkaisun hetki lähenee.
Jos Katri Kulmuni (kesk.) aikoo valtiovarainministeriksi, sopiva hetki olisi vuodenvaihteessa loppiaisen jälkeen tai helmikuun alussa, kun kansanedustajatkin palaavat joulutauolta.
Eduskunta olisi ehtinyt joulun alla hyväksyä Mika Lintilään (kesk.) henkilöityneen valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvion. Valmiina olisi myös Lintilän osuus urakasta Suomen EU-puheenjohtajuudesta.
Loppiaisen jälkeen valtiovarainministeriön virkamiesjohto palaa joululomilta. Maaliskuun kehysriihen eli julkisen talouden suunnitelman ja vuoden 2021 varsinaisen budjetin valmistelutahti alkaa kiihtyä.
Tarvitaan poliittisia linjauksia.
On yksin Katri Kulmunin käsissä, haluaako hän keskustan puheenjohtajana myös valtiovarainministeriksi.
Mietitäänpä ensin, mitä seuraisi, jos Katri Kulmuni ei ryhdy valtiovarainministeriksi.
Tuleeko Katri Kulmunista rahaministeriön varjohallitsija?
Jos Kulmuni ei ota valtiovarainministerin salkkua, syntyy ministeriöön eräänlainen kahden johtajan malli, keskustan kaksipäinen kotka.
Kun valtiovarainministeriksi jäänyt Mika Lintilä linjaa jotakin, saattaa virkamiehen mieleen hiipiä ajatus, että mikähän mahtaa olla puolueen puheenjohtajan linja. Virkamies voi vain toivoa, että toivottavasti Lintilän linja pitää.
Kulmuni häärää koko ajan kummituksena Lintilän selän takana.
Tällaisessa tilanteessa tosiasiallinen valtiovarainministeriön johtajuus asustaisi naapuritalossa, työ- ja elinkeinoministeriössä, jota Kulmuni nyt hallitsee. Hän olisi samalla valtiovarainministeriön varjojohtaja, jonka valta menee yli rahaministerin.
Tapana on, että hallituspuolueiden puheenjohtajat puivat hallituksen kiperimmät kysymykset keskenään.
Joissakin tilanteissa he saattavat kuitenkin kaivata tietoa valtion rahoista. Sitä varten pitäisi kutsua paikalle valtiovarainministeri ikään kuin ylimääräisenä. Eihän se tavatonta olisi, mutta ylimääräinen koukero kylläkin.
Demaripääministeri Antti Rinteen tapa johtaa hallitusta ei ainakaan toistaiseksi pakota Kulmunia ottamaan valtiovarainministerin salkkua.
Hallituspuolueiden puheenjohtajien viisikko on kokoontunut toistaiseksi harvoin, vain pari kertaa. Rinne suosii laajemman ministerikaartin iltakouluja ja hallituksen neuvotteluja.
Keskustan kurssi saattaa kääntyä helpommin elinkeinoministerinä
On salaisuus, mitä Kulmuni aikoo. On hyvin mahdollista, että Kulmuni ei ole kertonut aikeistaan vielä Lintilällekään.
Päätöstä ei tehdä isolla joukolla. Kulmuni ratkaisee asian yksin tai aivan lähimpien luotettujensa kanssa.
Kulmuni nousi puheenjohtajaksi puolueen historian suurimman eduskuntavaalitappion jälkeen.
Tappion syyksi on keskustassa arvioitu, että puolueen aiempi johto unohti kenttäväen, kannattajat maakunnissa. Edellinen puheenjohtaja Juha Sipilä on luvannut nyt jäädä rivikansanedustajaksi.
Elinkeinoministerinä Katri Kulmunille jäisi todennäköisesti enemmän aikaa puolueelleen – siis sille kuuluisalle kenttäväelle.
Moni muistutti ennen syyskuun puoluekokousta, että nyt valitaan keskustalle puheenjohtaja, ei valtiovarainministeriä.
Puheenjohtajan pitäisi kääntää keskustan katastrofaalisen huono kannatus nousuun ja nostaa esiin uusia asioita, keskustan tavoitteita.
Useampi keskustalainen tulkitsee, että kenttäväki on nykyjärjestelyyn tyytyväinen. Kulmuni on taipaleensa alkuvaiheessa, ansaitsee ensin kannuksiaan.
Siirtyminen valtiovarainministeriksi voitaisiin tulkita vallanhimoisena hätäilynä. Hävittävänä olisi oman uran lisäksi puolueen tulevaisuus.
Elinkeinoministerinä Kulmuni saa vähemmän kuraa niskaansa
Jos Suomen talous- ja työllisyyskehitys jää jälkeen hallituksen tavoitteesta, siis siitä 75 prosentin työllisyysasteesta, joutuu valtiovarainministeri hallituksen pahan poliisin rooliin.
Ensi syksyyn mennessä, viimeistään hallituksen budjettiriihestä pitäisi syntyä päätöksiä 30 000 lisätyöpaikan verran. Joko porkkanaa tai keppiä käyttämällä.
Jos työllisyys ei parane odotusten mukaan eikä lisätyöpaikkoja synny, ikävän viestin tuojana on valtiovarainministeri. Hallitus ei voikaan jakaa rahaa hyviin tarkoituksiin, koska työllisyys ei parane edellytysten mukaisesti.
Keskustan puheenjohtaja hallituksen pahana poliisina ei ole unelmarooli silloin, kun pitäisi nostaa puolueen kannatusta.
Huomattavasti mukavampaa on teettää selvityksiä ja pohtia, voitaisiinko työ- ja elinkeinoministeriön työpaikkoja siirtää maakuntiin. Tai niin kuin ministeriön hallintokielellä sanotaan: selvittää paikkariippumattoman ja monipaikkaisen työn lisäämistä.
Ei olisi ensimmäinen kerta, kun keskustan puheenjohtaja ei johtaisi valtiovarainministeriötä, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Paavo Väyrynen valitsi puheenjohtaja-aikanaan ulkoministeriön. Kulmuni on toiminut Väyrysen avustajana.
No, mitä hyötyä olisi, jos Katri Kulmuni ryhtyisi valtiovarainministeriksi?
Usein vastuu puolueesta ja valtion budjetista ollut samoissa käsissä
Jos Katri Kulmuni ryhtyy valtiovarainministeriksi, löytyisivät valta ja vastuu valtion budjetista sekä hallituksen kakkospuolueesta keskustasta samasta osoitteesta.
Virkamiesten valtiovarainministeriössä ei tarvitsisi varmistella, onko keskustan puheenjohtaja samaa mieltä kuin valtiovarainministeri.
Hallituspuolueiden puheenjohtajien kokouksessa, viisikossa, olisi läsnä samassa persoonassa budjettivalta ja valta keskustassa.
Reilun vuosikymmenen ajan tapana on ollut, että joku hallituspuolueen puheenjohtaja on hoitanut valtiovarainministerin tehtävää. Yleensä tehtävä on ollut hallituksen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajalla.
Yhdenlainen poikkeus oli kuitenkin Juha Sipilän hallituksen aloitus.
Toiseksi suurimman puolueen, perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini valitsi johdettavakseen ulkoministeriön. Valtiovarainministeriö jäi alkuvaiheessa hallituksen kolmanneksi suurimmalle puolueelle kokoomukselle ja Alexander Stubbille.
Sitten 1990-luvun alun laman ja Euroopan unionin jäsenyyden hallituksen rankinglistassa valtiovarainministeri on yleensä arvioitu kakkoseksi ennen ulkoministeriä.
Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Pääministeri johtaa hallitusta ja EU-politiikkaa. Valtiovarainministeri johtaa rahanjakoa tai leikkauksia. Tosin hallitus vastaa kokonaisuudessaan tehdyistä päätöksistä, eivät yksittäiset ministerit yksin.
Valtiovarainministerin salkku nostaisi Kulmunia Rinteen rinnalle
Valtiovarainministerin salkku vahvistaisi Katri Kulmunin profiilia, asemaa ja näkymistä niin hallituksessa kuin julkisuudessakin. Vaikutelma olisi: nuori, rohkea poliitikko, ei pelkää kovaa vastuuta.
Valtiovarainministerinä olisi helpompi pitää kaikki narut käsissään hallituksessa.
Muut hallituspuolueet eivät pystyisi hyötymään tilanteesta, jossa puolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri olisivat eri neuvottelukumppanit. Ei tarvitsisi murehtia, kulkeeko tieto oman puolueen avustajien ja ministerien välillä.
Lisäksi valtiovarainministerin sana painaa enemmän, jos takana on myös puolueen puheenjohtajuuden valta.
Viime kädessä kysymys on siitä, miten keskusta pystyy maksimoimaan valtansa hallituksessa. Ja mikä on ratkaisun hinta puolueelle?
Jos keskustan sisäiset paineet eivät muuta vaadi, Kulmuni ja Lintilä voisivat melko kivuttomasti vaihtaa salkkuja. Lintilä palaisi elinkeinoministeriksi edellisen hallituksen tapaan.
Nappaamalla valtiovarainministerin salkun Kulmuni voisi voittaa paljon – mutta myös hävitä enemmän kuin nykyjärjestelyllä.
Valtiovarainministerinä ei ole helppoa uudistaa puoluetta ja nostaa kannatusta. Arvostelijat omassa puolueessa pääsisivät epäilemään hätäilystä ja vallanhimosta.
Todennäköisesti helmikuun alkuun mennessä tiedetään, mitä Kulmuni aikoo lähitulevaisuudessa tehdä. Seuraava otollinen ajankohta salkun vaihdolle voisi olla hallituskauden loppupuolella.
Historia osoittaa, että teet niin tai näin, helppoa ratkaisua ei ole.
Kokoomuksen Itälä sai Ville Vallaton -sarjakuvan – ja se oli enne
Katri Kulmuni voisi kysyä neuvoa entiseltä sisäministeriltä Ville Itälältä. Millaista oli vuosituhannen alussa kokoomuksen puheenjohtajana hallituksessa, kun ei itse ollut valtiovarainministeri?
Itälä jäi entisen puheenjohtajan Sauli Niinistön varjoon, kun Niinistö jäi hallitukseen valtiovarainministeriksi.
Nyt hieman historian ironiaa.
Kokoomuksen vuoden 2001 puoluekokous ja puheenjohtajavaihdos: televisiokuvissa näyttää siltä kuin Sauli Niinistö jäisi itsepintaisesti edelleen roikkumaan kiinni puheenjohtajan nuijasta. Tuolloin oli varmaankin tarkoitus korostaa yhteistyön voimaa.
Ja historian ironia jatkui samassa tilanteessa. Niinistön nuijanluovutuksen jälkeen Itälä sai Ville Vallaton -sarjakuvalehden.
Ei kukaan puoluejohtaja halua olla vallaton!
Ville Vallaton -sarjakuvan antoi Itälälle silloinen kokoomusnuorten puheenjohtaja. Hän oli muuan Kai Mykkänen, joka on nykyisin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
- Katso Itälän ja Niinistön puheenjohtajanuijan vaihdos ja Ville Vallaton -lehden luovutus Ylen arkiston videosta.
Kokoomus jäi oppositioon seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Itälän puheenjohtajakausi päättyi jo vuonna 2004.
Vahingosta viisastuneena uusi puheenjohtaja Jyrki Katainen jätti Sauli Niinistön syrjään, kun kokoomus seuraavan kerran jakoi ministeripaikkoja. Kataisesta tuli valtiovarainministeri, Niinistöstä eduskunnan puhemies.
Politiikassa tätä kutsutaan isänmurhaksi. Niinistö oli tukenut Kataista puheenjohtajaksi.
No, Mika Lintilä ei ole Sauli Niinistö eikä niin merkittävä hahmo keskustassa kuin Niinistö oli kokoomuksessa.
Mutta: Lintilä on kuitenkin aiemmin elinkeinoministerinä ja nyt valtiovarainministerinä kerännyt kehuja – myös siltä kuuluisalta keskustan kenttäväeltä.
- Voit keskustella Katri Kulmunin päätöstilanteesta jutun lopussa keskustelualueella.
KATSO LISÄÄ:
Analyysi: Katri Kulmuni keskustan johdossa tuo säpinää Rinteen hallitukseen
Katri Kulmuni valittiin keskustan puheenjohtajaksi – katso voitonpuhe ja haastattelu